Juuh. Kohta ollaan jo kotosalla, eli turha tässä kummempia höristä. Pikasesti jotain kuitenkin. En muista koska ja mitä viimeksi kirjotin....'
Las vegas = pop
Grand Canyon =jättepop
San Francisco = ihanaa
San diego = Ok
Los Angeles = no jaa
Tijuana=pöh
Los angelesissa kävi vielä ihanasti, jätin visa electronin automaattiin (se antoi eka rahat, ja viiveen jälkeen kortin, suomessahan tuo on toisinpäin). Kun about 5 min myöhemmin huomasin että kortti puuttuu, niin oli jo myöhäistä. Kipaisin automaatille, siitä pankkiin jonka seinällä se automaatti oli sisälle. Olivat leikanneet jo kahtia. Politiikka oli kuulema tämä. Näin. Eipähän sentään tarvinnu alkaa soitella että tiliä kiinni tms.
plääh. Ei jaksa nyt ihmeempiä kirjoittaa. Kyselkää kun palaan kotio, eli 25.5 klo 17.30 jälkeen. Huomena lentäen new yorkkiin. Sieltä seuraavana iltana suomeen.
Kiitos. Loppu
Tuesday, May 22, 2007
Friday, May 11, 2007
Paska päivä
Eipä mennyt tämä perjantai ihan putkeen. Aamu sentään oli hyvä, sai nukutuksi ihan ok, kaupungilla tovereiden kannsa ruokailemassa ja sitten kohti lentokenttää. Siitä eteenpäin olikin sitten aika tuubaa. Lentomme olisi ollut nashville->charlotte->vegas. Sattuipa sitten myrsky siihen sopivasti, ja lentokentta ei voi salamoidessa tankata ja lastata. Eli lento myöhästyi, ja jatkolentokin oli sitten mahdotonta tavoittaa. Pitkien jototusten ja säätämisen ja arvailun jälkeen jäimme tänne nashvilleen yöksi. Lentofirman kautta hotellille,alennusta kuulema saimme mutta kuitenkin 27 dollaria yö. Kyyti tänne oli ilmainen, mutta aamula pitää olla lentokentällä 4.45, ja sen kyydin joudumme itse maksamaan. Ehkä 10 dollaria, mutta kuitenkin. Vegasissa pitäisi sitten olla 10.36 paikallista aikaa. Yksi ilta siis menetettiin, ja huonolla säkällä joudutaan maksamaan sekin hostelliyö vegasissa joka nyt jäi käyttämättä. Matkalaukku on nyt jossain matkalla kohti vegasia, kaipa sen sieltä huomena sitten löytää. Puhtaat vaatteet kaikki siellä, samoin silmälasit ja piilari roippeet.
Sitten tässä hotellilla selvisi että buukkasin lennon san diegosta new yorkkiin kahdesti, tuli virheilmoitus joka käski yrittämään uudestaan, tein näin ja sitten minulla olikin kaksi lippua. Soittelin STA:han, 25 minuutin puhelun, jonka aikana niiden tunnusbiisit ym tuli aika tutuksi. 25 dollaria maksoi sen toisen lennon peruminen, plus sitten puhelukustannukset jotka prepaid puhelimella olivat melkoiset. Perseestä.
Mutta jospa nyt sitten huomena menisi hommat paremmin putkeen, ja päästäisi sinne vegasiin. Toivossa on mukava elää.
Nyt unta pannuun, huomena aikainen herätys.
Sitten tässä hotellilla selvisi että buukkasin lennon san diegosta new yorkkiin kahdesti, tuli virheilmoitus joka käski yrittämään uudestaan, tein näin ja sitten minulla olikin kaksi lippua. Soittelin STA:han, 25 minuutin puhelun, jonka aikana niiden tunnusbiisit ym tuli aika tutuksi. 25 dollaria maksoi sen toisen lennon peruminen, plus sitten puhelukustannukset jotka prepaid puhelimella olivat melkoiset. Perseestä.
Mutta jospa nyt sitten huomena menisi hommat paremmin putkeen, ja päästäisi sinne vegasiin. Toivossa on mukava elää.
Nyt unta pannuun, huomena aikainen herätys.
Thursday, May 10, 2007
Pitkästä aikaa
Jees. Pitkästä aikaa taas tekstiä ja tarinaa.
Sitten viimeisen tarinoinnin on tapahtunut seuraavaa:
Cullowhee jäi taakse. Vaikka kaupunkia/paikkaa ei välttämättä sinällään tule ikävä, ihmisiä tulee kyllä. Jäähyväisten sanominen oli suoraan sanoen perseestä, koska koskaan ei voi olla varma näkeekö heitä uudestaan. Vannotaan että yhteyttä pidetään, tullaan käymään ym, todellakin toivon että näin myös käy. Oli siis todella vaikea ja surullinen päivä tuo perjantai, kun Western ja kaverit jäivät taakse.
Siitä sitten Knoxvilleen, Turkan ja tovereiden tykö. Siellä ei sinällään kummempia, lööbailua ja muutama illanvietto. Pakettia laitettiin taas tulemaan kohti Suomea, niitä on nyt siis kaksi tuloillaan. Knoxvillestä nappasimme sitten greyhoundin kohti Nashvilleä, josta tätä kirjoittelen. Bussi lähti vain tunnin myöhässä, ja oli kokemuksena muutenkin vähän hämärä. Suomen julkista liikennettä tuli jotenkin ikävä, vaikka ei tuo nyt siis lähelläkään niin paha kokemus mitä kertomuksien perusteella odotti. Mutta kaikkine Check-in:eineen ym. oli kyllä vähän kankeaa touhua.
No, nyt siis Nashvillessä. Hurjat kaksi yötä olisi täällä tarkoitus viettää, joista toinen on jo takana. Hostelli on erittäin hyvä, viihtyisä ja siisti. Huonekaveriksi saimme vain vesselin, joka kuorsaa aivan uskomattoman lujaa. Käytiin eilen tuossa kaupungilla iltaa istumassa, jengi lauleli siinä country karaokea ynnämuuta. Sitten joskus 3 aikaa hostelille, ja unta sain varmaan joskus lähempänä kello 5, sen verran äänekkäästi kaveri hirsiä veteli. En ole ikinä kuullut vastaava, enkä ite saa yrittämälläkään yhtä kovaa ääntä aikaiseksi. Toivokaamme että tänä yönä olisi vähän hiljaisempaa, muuten voipi joutua heittämään kengällä tai kranaatilla miestä.
Tänään vielä varmaankin kaupungille, osalle porukasta joutuu tänään heittämään hyvästit, joitain näkee vielä vegasissa. Nämä kaikki siis University of Tenneseestä, eli ei meikäläisen possea sinällään. Oikein mukavia sankareita kyllä, velikultia jopa. Ikävä tulee näitäkin, vaikka vain muutaman päivä olen heidän kanssaan viettänyt.
Huomena sitten lento kello 18 jotain kohti synnin kehtoa, elikkäs Las Vegasia. Ensin lento charlotteen, josta jatko sitten itse kohteseen. Snadi kiekka tulee siis heitettyä. Perillä ollaan joskus klo 23 paikallista aikaa. Neljä yötä sitten tuolla, Grand Canoyon pitäis myös käydä tuoltakäsin tarkastamassa. Sinne ajaa noin 5 tuntia, eli siihen tuhraantuu yksi kokonainen päivä melko kivasti.
Tuossa äsken yriteltiin kotomaahan lentoja buukkailla, mutta ei vielä lyöty suunnitelmia lukkoon. Halpoja lentoja sai metsästää aikalailla, ja näillänäkymin lennetään ensin San Diegosta New yorkkiin 23.5, josta sitten seuraavana päivänä Suomeen. Laitettiin kyllä myös s-postia kilroylle, josko he löytäisivät vielä jotain mukavampaa ja sujuvampaa. Jos lento on 23 eikä 25 päivä niinkuin alkuperäinen suunnitelma oli, voipi olla että lennämme San Franciscosta suoraan San Diegoon, tuo lento olisi noin 70 dollaria. LA:han voisi sitten vaikkapa heittää päiväkeikan vuokra-autolla tms. Mutta katsellaan nyt vielä, huomena sitten pitäisi selvitä lopullisesti.
Turkalla on ollut vähän jotain mahasairautta, maanantaista lähtien. Tänään ollut jo parempi, ruoka pysynyt kokonaisuudessaan sisällä ym. Eli jos saataisiin mies kuntoon Vegasia varten, niin se olisi ihan mukavaa. Ei tarvisi siellä sitten oksennella ympäri casinoita.
Juupajaa, eikai tässä nyt kummempia.
Sitten viimeisen tarinoinnin on tapahtunut seuraavaa:
Cullowhee jäi taakse. Vaikka kaupunkia/paikkaa ei välttämättä sinällään tule ikävä, ihmisiä tulee kyllä. Jäähyväisten sanominen oli suoraan sanoen perseestä, koska koskaan ei voi olla varma näkeekö heitä uudestaan. Vannotaan että yhteyttä pidetään, tullaan käymään ym, todellakin toivon että näin myös käy. Oli siis todella vaikea ja surullinen päivä tuo perjantai, kun Western ja kaverit jäivät taakse.
Siitä sitten Knoxvilleen, Turkan ja tovereiden tykö. Siellä ei sinällään kummempia, lööbailua ja muutama illanvietto. Pakettia laitettiin taas tulemaan kohti Suomea, niitä on nyt siis kaksi tuloillaan. Knoxvillestä nappasimme sitten greyhoundin kohti Nashvilleä, josta tätä kirjoittelen. Bussi lähti vain tunnin myöhässä, ja oli kokemuksena muutenkin vähän hämärä. Suomen julkista liikennettä tuli jotenkin ikävä, vaikka ei tuo nyt siis lähelläkään niin paha kokemus mitä kertomuksien perusteella odotti. Mutta kaikkine Check-in:eineen ym. oli kyllä vähän kankeaa touhua.
No, nyt siis Nashvillessä. Hurjat kaksi yötä olisi täällä tarkoitus viettää, joista toinen on jo takana. Hostelli on erittäin hyvä, viihtyisä ja siisti. Huonekaveriksi saimme vain vesselin, joka kuorsaa aivan uskomattoman lujaa. Käytiin eilen tuossa kaupungilla iltaa istumassa, jengi lauleli siinä country karaokea ynnämuuta. Sitten joskus 3 aikaa hostelille, ja unta sain varmaan joskus lähempänä kello 5, sen verran äänekkäästi kaveri hirsiä veteli. En ole ikinä kuullut vastaava, enkä ite saa yrittämälläkään yhtä kovaa ääntä aikaiseksi. Toivokaamme että tänä yönä olisi vähän hiljaisempaa, muuten voipi joutua heittämään kengällä tai kranaatilla miestä.
Tänään vielä varmaankin kaupungille, osalle porukasta joutuu tänään heittämään hyvästit, joitain näkee vielä vegasissa. Nämä kaikki siis University of Tenneseestä, eli ei meikäläisen possea sinällään. Oikein mukavia sankareita kyllä, velikultia jopa. Ikävä tulee näitäkin, vaikka vain muutaman päivä olen heidän kanssaan viettänyt.
Huomena sitten lento kello 18 jotain kohti synnin kehtoa, elikkäs Las Vegasia. Ensin lento charlotteen, josta jatko sitten itse kohteseen. Snadi kiekka tulee siis heitettyä. Perillä ollaan joskus klo 23 paikallista aikaa. Neljä yötä sitten tuolla, Grand Canoyon pitäis myös käydä tuoltakäsin tarkastamassa. Sinne ajaa noin 5 tuntia, eli siihen tuhraantuu yksi kokonainen päivä melko kivasti.
Tuossa äsken yriteltiin kotomaahan lentoja buukkailla, mutta ei vielä lyöty suunnitelmia lukkoon. Halpoja lentoja sai metsästää aikalailla, ja näillänäkymin lennetään ensin San Diegosta New yorkkiin 23.5, josta sitten seuraavana päivänä Suomeen. Laitettiin kyllä myös s-postia kilroylle, josko he löytäisivät vielä jotain mukavampaa ja sujuvampaa. Jos lento on 23 eikä 25 päivä niinkuin alkuperäinen suunnitelma oli, voipi olla että lennämme San Franciscosta suoraan San Diegoon, tuo lento olisi noin 70 dollaria. LA:han voisi sitten vaikkapa heittää päiväkeikan vuokra-autolla tms. Mutta katsellaan nyt vielä, huomena sitten pitäisi selvitä lopullisesti.
Turkalla on ollut vähän jotain mahasairautta, maanantaista lähtien. Tänään ollut jo parempi, ruoka pysynyt kokonaisuudessaan sisällä ym. Eli jos saataisiin mies kuntoon Vegasia varten, niin se olisi ihan mukavaa. Ei tarvisi siellä sitten oksennella ympäri casinoita.
Juupajaa, eikai tässä nyt kummempia.
Thursday, April 26, 2007
Monday, April 23, 2007
mäyh
Niin.
Sitten viimekerran on tapahtunut about seuraavanlaista:
Isoimmat kouluhommelit on nyt tehty. Enään on oikestaan finalssit, elikkäs viimoset tentit tehtävä, sitten olisivat akateemiset pyristelyt tältä keväältä pyristelty. Taitaa olla 3 koetta edessä, joista yksi on mallia sellainen että se tehdään kotona, yksi on noin 5 kappaleen alueelta (eli ei paha) ja yksi sitten jossa kysellään koko kurssin asiat läpi. Eiköhän nuo tuosta hoidu.
Tämä viikonloppu meni sitten Atlantassa. Iso kaupunki, isot ruuhkat. Kun perille päästiin, otettiin siinä sen suurempia stressaamatta ilta. Tutustuttiin muutamaan brasialialaiseen kaveriin, joiden kanssa tuli sitten aikaa vieteltyä. Lauantaina kuuden hengen seurueemme siirtyi kaupungin läpi kävellen Martin Luther Kingin haudalle ja muistomerkille. Siellä kateltiin yks dokkari, käveltiin ympäriinsä ja napsittiin kuvia jne. Siintä sitten keskustaan, cnn:n pytingille ja stadikoille yms. Illalla taas Hostellin (erinomainen paikka, mukavat immeiset ja hyvät tilat yms)parvekkeella istuskelua ja siintä sitten viihteelle. Sunnuntaina tarkastettiin the sundial, joka jossain 77 kerroksen tienoilla oleva ravintola, joka pyörii ympyrää. Sieltä näki kivasti kaupunkia. Tämän jälkeen tsekkailtiin isohko puisto toisella puolella kaupunkia, ja sitten kotia ajeltiin. Kelit oli mahtavat, jossain 28 asteen tienoilla varmaan mentiin. Hyvä keikka.
Uutta viikkoa pukkaa taasen. Viimeinen viikko, kun kurssit vielä pyörii, ens viikolla on sitten viimeisten tenttien aika. Turkan kanssa saatin vähän jo kuvoita selviteltyä. Amerikan valloitus alkaa siten, että minä siirryn Knoxvilleen, josta bussi vie meidät Nashvilleen. Tuolla kun on pari päviää vietelty, niin lentää kone vie meidät pahuuden pesään, eli Las Vegasiin. Siellä neljä yötä, ja lento kohti San Fransiscoa. Kun hipit alkavat käydä hermoille, otetaan suunnaksi Los Angeles. Tämä väli luultavimmin bussilla, myös auton vuokraaminen olisi vaihtoehto. Los Angelesista sitten San Diegoon, ja tuolta kenties Chigagoon. Loppuosa vielä vähän auki, ja toistaiseksi on liput sun muut varailtu tuonne Vegasiin asti. Eiköhän tästä vielä hyvä saada, toivotaan että rahat riittää.
Suomeen sitten joskus väillä 26-28 päivä varmaankin. Pistäkää korvan taakse, ja laittakaa saunat tulille. Tästä saadaan hyvä aasinsilta siihen, mitä Suomesta ikävöin ja kaipaan:
Itsestäänselvyydet:
- Iskä, äippä ja sisko (perhe siis hienosti sanoen)
- Toverit ja sukulaiset sun muut
- Ruisleipä (tää pitää aina näissä listoissa sanoa)
- Sauna (arviolta 114 päivää nyt ilman saunaa)
Muut sekalaiset:
- Julkinen liikenne
- Akateeminen vapaus (täällä niin hirveesti noita tunteja saa skippailla)
Varmaan tuosta listasta nyt jotain jäi sanomatta, enpä nyt vaan heti keksi enempää. Eipä juuri koti-ikävää ole ollut, sen verran hyvin olen täällä viihtynyt. Vähän kuin lomalla olisi ollut. Mutta onhan se silti mukava tulla kotio.
Mutta nyt liikkeelle, kirjoittelen lissää kun asiaa taas on.
Sitten viimekerran on tapahtunut about seuraavanlaista:
Isoimmat kouluhommelit on nyt tehty. Enään on oikestaan finalssit, elikkäs viimoset tentit tehtävä, sitten olisivat akateemiset pyristelyt tältä keväältä pyristelty. Taitaa olla 3 koetta edessä, joista yksi on mallia sellainen että se tehdään kotona, yksi on noin 5 kappaleen alueelta (eli ei paha) ja yksi sitten jossa kysellään koko kurssin asiat läpi. Eiköhän nuo tuosta hoidu.
Tämä viikonloppu meni sitten Atlantassa. Iso kaupunki, isot ruuhkat. Kun perille päästiin, otettiin siinä sen suurempia stressaamatta ilta. Tutustuttiin muutamaan brasialialaiseen kaveriin, joiden kanssa tuli sitten aikaa vieteltyä. Lauantaina kuuden hengen seurueemme siirtyi kaupungin läpi kävellen Martin Luther Kingin haudalle ja muistomerkille. Siellä kateltiin yks dokkari, käveltiin ympäriinsä ja napsittiin kuvia jne. Siintä sitten keskustaan, cnn:n pytingille ja stadikoille yms. Illalla taas Hostellin (erinomainen paikka, mukavat immeiset ja hyvät tilat yms)parvekkeella istuskelua ja siintä sitten viihteelle. Sunnuntaina tarkastettiin the sundial, joka jossain 77 kerroksen tienoilla oleva ravintola, joka pyörii ympyrää. Sieltä näki kivasti kaupunkia. Tämän jälkeen tsekkailtiin isohko puisto toisella puolella kaupunkia, ja sitten kotia ajeltiin. Kelit oli mahtavat, jossain 28 asteen tienoilla varmaan mentiin. Hyvä keikka.
Uutta viikkoa pukkaa taasen. Viimeinen viikko, kun kurssit vielä pyörii, ens viikolla on sitten viimeisten tenttien aika. Turkan kanssa saatin vähän jo kuvoita selviteltyä. Amerikan valloitus alkaa siten, että minä siirryn Knoxvilleen, josta bussi vie meidät Nashvilleen. Tuolla kun on pari päviää vietelty, niin lentää kone vie meidät pahuuden pesään, eli Las Vegasiin. Siellä neljä yötä, ja lento kohti San Fransiscoa. Kun hipit alkavat käydä hermoille, otetaan suunnaksi Los Angeles. Tämä väli luultavimmin bussilla, myös auton vuokraaminen olisi vaihtoehto. Los Angelesista sitten San Diegoon, ja tuolta kenties Chigagoon. Loppuosa vielä vähän auki, ja toistaiseksi on liput sun muut varailtu tuonne Vegasiin asti. Eiköhän tästä vielä hyvä saada, toivotaan että rahat riittää.
Suomeen sitten joskus väillä 26-28 päivä varmaankin. Pistäkää korvan taakse, ja laittakaa saunat tulille. Tästä saadaan hyvä aasinsilta siihen, mitä Suomesta ikävöin ja kaipaan:
Itsestäänselvyydet:
- Iskä, äippä ja sisko (perhe siis hienosti sanoen)
- Toverit ja sukulaiset sun muut
- Ruisleipä (tää pitää aina näissä listoissa sanoa)
- Sauna (arviolta 114 päivää nyt ilman saunaa)
Muut sekalaiset:
- Julkinen liikenne
- Akateeminen vapaus (täällä niin hirveesti noita tunteja saa skippailla)
Varmaan tuosta listasta nyt jotain jäi sanomatta, enpä nyt vaan heti keksi enempää. Eipä juuri koti-ikävää ole ollut, sen verran hyvin olen täällä viihtynyt. Vähän kuin lomalla olisi ollut. Mutta onhan se silti mukava tulla kotio.
Mutta nyt liikkeelle, kirjoittelen lissää kun asiaa taas on.
Monday, April 16, 2007
New york, charlotte ym.
Jeps. Uutta materiaalia. Suositellaan nautittavaksi punaviinin ja domino-keksien kera. (tästä saattaa tulla pitkä)
New York City. Keskiviikkoaamusta maanantai iltapäivään, eli semmonen pyöreät 5 päivää. Lennot sun muut sujuivat aika kivasti, tosin onnea oli mukana varsinkin maantaina kun pääsin aikaisemmalla lennolla kuin aikaisemmin oli tarkoitus, muuten olisin 99 % varmuudella missannut jatkolennon. Mutta kivasti siis meni, eipä ollut turhan pitkät nuo lennotkaan.
Keskiviikkona kun kone laskeutui Newarkin kentälle, nappasin siintä junan kohta Manhattania ja Penn. Staionia. Siellä heti metro kohti Times squarea, olikin vain yksi pysäkin väli. Kun pääsin metrosta maanpinnalle, tuli sellaiset hyvät värinät. Keskelle Times Squarea, korkeita rakennuksia ja paljon populaa. Sellainen positiivinen ensivaikutelma. Vettä tosin satoi kuin esterin hanurista, ja särmänä kaverina minulla ei tietenkään ollut mitään osoitetta minne mennä. Takaraivossa oli fiilis että hostelli oli 43:lla kadulla, joten siinä aikani pyörin ja ihmisiltä kyselin. Kun eti tuota löytynyt, eikä myöskään sopivaa nettiyhteyttä mistään, niin piti sitten kavereille soitella että katsoivat netistä osotetta. Sitten osotteen kera vielä vähän harhailua, ja avot. 48:lla kadullahan tuo oli, josta sitten tosin ohjasivat takaisin 43:lle kadulle toiseen kohteeseensa. Siellä vetelin hyvät tirsat(yöllä piti herätä joskus kolmen aikaan yöllä) ja odottelin että Turkka & co saapuivat mestoille. Olin melko kivasti uitettu kun sinne lopulta pääsin.
Seuraavat päiviät sitten oltiin turisteja. Keskiviikko taisi mennä ihan Times Squaren ympäristössä, kuvia räpsien ja yleensä ihmetellen. Torstaina opeteltiin sitten Metrokartan tulkintaa, ja pienten säätöjen kautta päädyttiin Wall-streetille. Lisää kuvia, ihmettelyä, vähän vielä lisää kuvia ja sitten kohti manhattanin eteläkärkeä, josta lautat vapaudenpatsaalle lähtevät. Lauttaa olisi joutunut odottelemaan noin kaksi tuntia, joten vähän selviteltiin ja päätettiin tulla seuraavana päivänä uudestaan. Oltaiskohan myö tuosta menty sitten Chinatowniin, ja yleensä vaan pyöritty ympäriinsä ihmetellen. Brooklyn bridge käveltiin myös läpi, taas kerran hyvät näkymät ja meiningit.
World Trade Centerin rauniot, eli Ground zero tarjosikin vähän erilaiset värinät. Eihän sitä sinällään oikein tajua mitä siellä tapahtui, vaikka kuinka tuijottaa sitä kuoppaa ja muistomerkkejä ym. Siinä vieressä oli sellainen pienehkö kirkko, mihin oli kerätty kaikenlaista tavaraa ja kuvia ym. tapahtuneesta. Siellä viimeistään palautui mieleen ne kuvat ja uutislähetykset mitä aiheesta näki. Vähän sellainen kumma fiilis siitä jäi, vaikka sinällään nyt ei mitään hurjia tunneskaalan värähtelyjä tapahtunut. Vaikea selittää.
Perjaitaiaamuna paineltiin napakasti takasin lautoille, herätys taisi olla noin kuudelta aamulla. Tällä varmistettiin että saatiin lippujen lisäksi passit, joilla pääsii patsaaseen tai ainakin sen jalustaan sisälle. Niitä on rajoitetut määrät nääs, vaan parhaimmille ja kauneimmille annetaan sellaiset. Lauttalla sitten liberty Islandille, paljon kuvia patsaasta ja manhattanin silhuetista(onkohan tuo nyt oikea sana, mutta siis manhattanista yleensä). Patsaan jalustan sisällä oli näyttelyä sen historiasta yms. Näköalatasanteelta vähän lisää kuvia, oli oikein mukavat näkymät. Itse patsaaseenhan ei ole päässyt sisälle enään pitkään aikaan, joskus aikoinaan pääsi sinne soihdulle asti maisemia pällistelemään. Mutta ei enää.
Patsaalta botskilla Ellis islandille. Siellä oli sellainen imigranttimuseo, tuon saaren kautta aikoinaan tuli jengiä jenkkilään. Parhaimmillaan 11,000 ihmistä päivässä, eli aika haipakkaa. 42 %:lla Jenkeistä on ainakin yksi sukulainen tai isovanhempa joka on tuon saaren läpi tullut, aika hurjaa kun rupeaa fundeeraamaan.
Rockefeller centteri tarkastettiin myös, käytiin katolla kattelemassa miltä New York näyttää illalla. Näytti hienolta. Kerros taisi olla joku 67 tms, ja näkymät melkoiset. Katolle pääsi noin 15 minuutissa. Empire State building sen sijaan vaati vähän enemmän jonottamista. Olimme paikalla noin 9-10 välillä aamulla, ja katolle pääseminen kesti noin 2,5 tuntia, eli hiukan sai jonottaa. Ensin jonotettiin liput, sitten hissi, sitten toinen hissi. Sitten jonotettiin että päästiin alas(ei kestäny kovinkaan kauan onneksi). Mutta olihan se taas sen arvoista, näkymä sieltä ylhäältä oli ihan mukava.
Central park tuli myös tarkastettua, ja käveltyä läpi. Mukava puisto, mukavia ihmisiä (Laitapuolen kulkija harrasti itsensätyydytystä vessassa). Kokoahan tuolla on, meni hetki kun sen läpi käveltiin. Kovasti siellä on oravia, ja pieniä baseball kenttiä. Hatunnosto hänelle, kenen idea tuo aikoinaan on ollut. On se vaan aika melkonen juttu bygata tuollainen puisto keskelle yhtä maailman suurimmista kaupungeista. Varmasti aika monelle New Yorkkilaiselle Central Park on se kaupungin tärkein paikka.
YK:n päämaja tuli myös tarkistettua, pihalla oli palanen sibelius-monumenttia, suomen lahja vuodelta 1984 tms. Kaverit kommentoivat että tuohan pala metalliromua, taidetta se on prkl! Sitten NBC:n studio kierros vielä viimeisena aamuna, pari uutisstudiota, Saturday night liven studio jne. Ei Conan O'brienin studiota, pettymys!
Koko tuon ajan oli aivan helevetin kylmä. Luntakin ripotteli pikkaisen pariin otteeseen. Ja napakka tuuli teki esmes. Empire staten näköalatasanteen aika vilakaksi paikaksi. Mutta hyvä keikka oli.
Tänä viikonloppuna pyörähdettiin sitten Charlotessa vuokra-auton avulla. Majaa pidettiin motellissa, joka oli ehkä vähän hämärällä seudulla. Mutta halpa, ja asuttiin vielä executive suitessa, eli sviitti oli alla. Tytöt nukkuivat isossa sängyssä, minä sohvalla ja brassivahvistus veteli unta vuodesohvalla. Keskusta oli hieno, patsaita, suihkulähteitä ym. viehettävää. Imax teatterissa kävimme, joka tosiaan kokemuksena kepittää trio 3:sen aika kevyesti. Samassa pytingissä oli myös akvaario, eli Juulia ei ole ainut joka on kaloja ym katellut. Mukavampaahan se muutenkin noin, ei tarvi veteen mennä, kalat kuitenkin pissaa ja kakkaa sinne. Ei hyvä. Sisäinen lapsi pääsi myös irti kun kokeili kaikkia erilaisia tiede härveleitä. Valokuvia tarttui tältäkin keikalta paljon. Laitetaan nettiin joskus, kun kuun asento maahan nähden on sopiva ja tähdet hyvillä linjoilla.
Ens viikonloppuna sitten vielä Atlanta, sitä ennen pitäisi vielä vähän rutistaa koulumielessä. Kohtahan se sitten jo loppuu, tässä vielä Turkan kanssa suunnitellaan että minne suunnataan kun koulu lopahtaa.
Muuten, varmaan aika paljon kirjoitusvirheitä tekstistäni löytyypi. Pahoittelen, mutta ei sitä omaa tekstiä kukaan jaksa lukea. Tulee vaan paha mieli kun ei osaa kirjoittaa.
Yhdestä kokeesta tuli A+, eli taas ylpeyttä vanhemmille. Tosin Charlotte ja Vinnie saivat myös A+:at, joten aika löysää on arvostelu, tai sitten ollaan vaan kaikki ihan elukoita. Jeps, toivottavasti täältä saadut arvosanat menevät suoraan suomessa vitosina ja nelosina, nousee keskiarvo hiukan.
Virginiassa oli tänää tapahtunut aika hurja juttu, parhaillaan näyttää että 32 olisi kuollut. Kovasti tuosta tietysti täällä puhuttu, aika käsittämätön juttu. Jos jotain hyvää pitää tuosta hakea, niin jospa ne nyt täällä tajuaisivat vähän korjailla näitä aseenkantolakeja. Omasta mielestäni ihan jokaisessa perheessä ei asetta tarvita, eikä ihan jokaiselle tarvisi pyssyä antaa.
Mutta juu, pitkähän tästä tuli. Olkaa hyvä/anteeksi.
New York City. Keskiviikkoaamusta maanantai iltapäivään, eli semmonen pyöreät 5 päivää. Lennot sun muut sujuivat aika kivasti, tosin onnea oli mukana varsinkin maantaina kun pääsin aikaisemmalla lennolla kuin aikaisemmin oli tarkoitus, muuten olisin 99 % varmuudella missannut jatkolennon. Mutta kivasti siis meni, eipä ollut turhan pitkät nuo lennotkaan.
Keskiviikkona kun kone laskeutui Newarkin kentälle, nappasin siintä junan kohta Manhattania ja Penn. Staionia. Siellä heti metro kohti Times squarea, olikin vain yksi pysäkin väli. Kun pääsin metrosta maanpinnalle, tuli sellaiset hyvät värinät. Keskelle Times Squarea, korkeita rakennuksia ja paljon populaa. Sellainen positiivinen ensivaikutelma. Vettä tosin satoi kuin esterin hanurista, ja särmänä kaverina minulla ei tietenkään ollut mitään osoitetta minne mennä. Takaraivossa oli fiilis että hostelli oli 43:lla kadulla, joten siinä aikani pyörin ja ihmisiltä kyselin. Kun eti tuota löytynyt, eikä myöskään sopivaa nettiyhteyttä mistään, niin piti sitten kavereille soitella että katsoivat netistä osotetta. Sitten osotteen kera vielä vähän harhailua, ja avot. 48:lla kadullahan tuo oli, josta sitten tosin ohjasivat takaisin 43:lle kadulle toiseen kohteeseensa. Siellä vetelin hyvät tirsat(yöllä piti herätä joskus kolmen aikaan yöllä) ja odottelin että Turkka & co saapuivat mestoille. Olin melko kivasti uitettu kun sinne lopulta pääsin.
Seuraavat päiviät sitten oltiin turisteja. Keskiviikko taisi mennä ihan Times Squaren ympäristössä, kuvia räpsien ja yleensä ihmetellen. Torstaina opeteltiin sitten Metrokartan tulkintaa, ja pienten säätöjen kautta päädyttiin Wall-streetille. Lisää kuvia, ihmettelyä, vähän vielä lisää kuvia ja sitten kohti manhattanin eteläkärkeä, josta lautat vapaudenpatsaalle lähtevät. Lauttaa olisi joutunut odottelemaan noin kaksi tuntia, joten vähän selviteltiin ja päätettiin tulla seuraavana päivänä uudestaan. Oltaiskohan myö tuosta menty sitten Chinatowniin, ja yleensä vaan pyöritty ympäriinsä ihmetellen. Brooklyn bridge käveltiin myös läpi, taas kerran hyvät näkymät ja meiningit.
World Trade Centerin rauniot, eli Ground zero tarjosikin vähän erilaiset värinät. Eihän sitä sinällään oikein tajua mitä siellä tapahtui, vaikka kuinka tuijottaa sitä kuoppaa ja muistomerkkejä ym. Siinä vieressä oli sellainen pienehkö kirkko, mihin oli kerätty kaikenlaista tavaraa ja kuvia ym. tapahtuneesta. Siellä viimeistään palautui mieleen ne kuvat ja uutislähetykset mitä aiheesta näki. Vähän sellainen kumma fiilis siitä jäi, vaikka sinällään nyt ei mitään hurjia tunneskaalan värähtelyjä tapahtunut. Vaikea selittää.
Perjaitaiaamuna paineltiin napakasti takasin lautoille, herätys taisi olla noin kuudelta aamulla. Tällä varmistettiin että saatiin lippujen lisäksi passit, joilla pääsii patsaaseen tai ainakin sen jalustaan sisälle. Niitä on rajoitetut määrät nääs, vaan parhaimmille ja kauneimmille annetaan sellaiset. Lauttalla sitten liberty Islandille, paljon kuvia patsaasta ja manhattanin silhuetista(onkohan tuo nyt oikea sana, mutta siis manhattanista yleensä). Patsaan jalustan sisällä oli näyttelyä sen historiasta yms. Näköalatasanteelta vähän lisää kuvia, oli oikein mukavat näkymät. Itse patsaaseenhan ei ole päässyt sisälle enään pitkään aikaan, joskus aikoinaan pääsi sinne soihdulle asti maisemia pällistelemään. Mutta ei enää.
Patsaalta botskilla Ellis islandille. Siellä oli sellainen imigranttimuseo, tuon saaren kautta aikoinaan tuli jengiä jenkkilään. Parhaimmillaan 11,000 ihmistä päivässä, eli aika haipakkaa. 42 %:lla Jenkeistä on ainakin yksi sukulainen tai isovanhempa joka on tuon saaren läpi tullut, aika hurjaa kun rupeaa fundeeraamaan.
Rockefeller centteri tarkastettiin myös, käytiin katolla kattelemassa miltä New York näyttää illalla. Näytti hienolta. Kerros taisi olla joku 67 tms, ja näkymät melkoiset. Katolle pääsi noin 15 minuutissa. Empire State building sen sijaan vaati vähän enemmän jonottamista. Olimme paikalla noin 9-10 välillä aamulla, ja katolle pääseminen kesti noin 2,5 tuntia, eli hiukan sai jonottaa. Ensin jonotettiin liput, sitten hissi, sitten toinen hissi. Sitten jonotettiin että päästiin alas(ei kestäny kovinkaan kauan onneksi). Mutta olihan se taas sen arvoista, näkymä sieltä ylhäältä oli ihan mukava.
Central park tuli myös tarkastettua, ja käveltyä läpi. Mukava puisto, mukavia ihmisiä (Laitapuolen kulkija harrasti itsensätyydytystä vessassa). Kokoahan tuolla on, meni hetki kun sen läpi käveltiin. Kovasti siellä on oravia, ja pieniä baseball kenttiä. Hatunnosto hänelle, kenen idea tuo aikoinaan on ollut. On se vaan aika melkonen juttu bygata tuollainen puisto keskelle yhtä maailman suurimmista kaupungeista. Varmasti aika monelle New Yorkkilaiselle Central Park on se kaupungin tärkein paikka.
YK:n päämaja tuli myös tarkistettua, pihalla oli palanen sibelius-monumenttia, suomen lahja vuodelta 1984 tms. Kaverit kommentoivat että tuohan pala metalliromua, taidetta se on prkl! Sitten NBC:n studio kierros vielä viimeisena aamuna, pari uutisstudiota, Saturday night liven studio jne. Ei Conan O'brienin studiota, pettymys!
Koko tuon ajan oli aivan helevetin kylmä. Luntakin ripotteli pikkaisen pariin otteeseen. Ja napakka tuuli teki esmes. Empire staten näköalatasanteen aika vilakaksi paikaksi. Mutta hyvä keikka oli.
Tänä viikonloppuna pyörähdettiin sitten Charlotessa vuokra-auton avulla. Majaa pidettiin motellissa, joka oli ehkä vähän hämärällä seudulla. Mutta halpa, ja asuttiin vielä executive suitessa, eli sviitti oli alla. Tytöt nukkuivat isossa sängyssä, minä sohvalla ja brassivahvistus veteli unta vuodesohvalla. Keskusta oli hieno, patsaita, suihkulähteitä ym. viehettävää. Imax teatterissa kävimme, joka tosiaan kokemuksena kepittää trio 3:sen aika kevyesti. Samassa pytingissä oli myös akvaario, eli Juulia ei ole ainut joka on kaloja ym katellut. Mukavampaahan se muutenkin noin, ei tarvi veteen mennä, kalat kuitenkin pissaa ja kakkaa sinne. Ei hyvä. Sisäinen lapsi pääsi myös irti kun kokeili kaikkia erilaisia tiede härveleitä. Valokuvia tarttui tältäkin keikalta paljon. Laitetaan nettiin joskus, kun kuun asento maahan nähden on sopiva ja tähdet hyvillä linjoilla.
Ens viikonloppuna sitten vielä Atlanta, sitä ennen pitäisi vielä vähän rutistaa koulumielessä. Kohtahan se sitten jo loppuu, tässä vielä Turkan kanssa suunnitellaan että minne suunnataan kun koulu lopahtaa.
Muuten, varmaan aika paljon kirjoitusvirheitä tekstistäni löytyypi. Pahoittelen, mutta ei sitä omaa tekstiä kukaan jaksa lukea. Tulee vaan paha mieli kun ei osaa kirjoittaa.
Yhdestä kokeesta tuli A+, eli taas ylpeyttä vanhemmille. Tosin Charlotte ja Vinnie saivat myös A+:at, joten aika löysää on arvostelu, tai sitten ollaan vaan kaikki ihan elukoita. Jeps, toivottavasti täältä saadut arvosanat menevät suoraan suomessa vitosina ja nelosina, nousee keskiarvo hiukan.
Virginiassa oli tänää tapahtunut aika hurja juttu, parhaillaan näyttää että 32 olisi kuollut. Kovasti tuosta tietysti täällä puhuttu, aika käsittämätön juttu. Jos jotain hyvää pitää tuosta hakea, niin jospa ne nyt täällä tajuaisivat vähän korjailla näitä aseenkantolakeja. Omasta mielestäni ihan jokaisessa perheessä ei asetta tarvita, eikä ihan jokaiselle tarvisi pyssyä antaa.
Mutta juu, pitkähän tästä tuli. Olkaa hyvä/anteeksi.
Wednesday, April 11, 2007
Jaahas.
Jes. Takasin kampuksella taas.
New york tuli käytyä, oikein viehättävä pikku kaupunki.
Laittelen myöhemmin lissää, nyt pukkaa kiirusta ja laiskuutta.
New york tuli käytyä, oikein viehättävä pikku kaupunki.
Laittelen myöhemmin lissää, nyt pukkaa kiirusta ja laiskuutta.
Tuesday, April 3, 2007
fosizle
Heips. Asioita:
- Sain yhdestä kokeesta 100 % (Äiti ole nyt ylpeä prkl! Kerrankin on paikka!)
- Kohta kohti New York cityä
- Pelasin eilen ensimmäistä kertaa elämässäin KickBall:ia. Oli hauskaa, säännöt vähän hakusessa. Olin silti MVP, sehän nyt on selvä.
- Kohta kohti New York cityä
- Kohta menen syömään, ruokaa.
- Koulua ei ole enää ihan hirveesti jäljellä, kohtahan sitä jo joutuu töihin (alkaa 1.6)
- New yorkissa on kylmä, 10 celssiusta parhaillaan. Pakkasin silti shortsit, optimisti pitää olla.
- Poika tulee manchesteriin tänä vuonna
- Kohta kohti New York cityä
Ei tässä sitten muuta, jeah.
- Sain yhdestä kokeesta 100 % (Äiti ole nyt ylpeä prkl! Kerrankin on paikka!)
- Kohta kohti New York cityä
- Pelasin eilen ensimmäistä kertaa elämässäin KickBall:ia. Oli hauskaa, säännöt vähän hakusessa. Olin silti MVP, sehän nyt on selvä.
- Kohta kohti New York cityä
- Kohta menen syömään, ruokaa.
- Koulua ei ole enää ihan hirveesti jäljellä, kohtahan sitä jo joutuu töihin (alkaa 1.6)
- New yorkissa on kylmä, 10 celssiusta parhaillaan. Pakkasin silti shortsit, optimisti pitää olla.
- Poika tulee manchesteriin tänä vuonna
- Kohta kohti New York cityä
Ei tässä sitten muuta, jeah.
Thursday, March 29, 2007
Ihq.
Tervehdys rakkaat kuulijat! Pahoittelut että päivitystahti on ollut hitaanpuoleista, mutta viikko on ollut kovasti kiireinen. Kouluhommia on painettu niska väärällä, mutta tänään helpottaa ainakin hetkiseksi. Eilen oli yks tentin tapainen, tänää palauteltiin taas raporttia yms. muuta mukavaa. Maanantaina pitäisi esitelmöidä aiheesta Customer satisfaction, pitäisi powerpointit ym jossain välissä vielä tempasta. Kenties huomena, Luultavasti sunnuntai illalla.
Muttas. Viikonloppu oli Great success! Mukava oli Turkkaa nähdä, ja muu knoxvillen ulkomaaan elävistä koostuva posse oli myös oikein mukava kohdata. Kaupunki oli oikein mukava keskustoineen kaikkineen, ja University of tenneseen kampuskin kierreltiin siinä pikaisesti. Niillä on ulkouima-allas, olen kateellinen.
Hostelli oli myös pop. Vaikea löytää, mutta oikein viihtyisä. Aivan interstate 40:n vieressä, mutta ei onneksi haitannut nukkumista tms. Seutu oli ehkä vähän hämärää, piti vakuutta tytöille että minulla on tarvittavat ninjataidot joilla pitää epäilyttävät tyypit kaukana. No ei se nyt oikeesti paha ollut, pari hylättyä taloa kyllä siinä vieressä. Omistajatkin olivat mukavia, 61-vuotias Al niminen herrasmies ajelutti meitä paikasta toiseen, ja huolehti muutenkin että viihdyimme. Keskusta oli noin 10 - 15 minuutin kävelymatkan päässä, eli ei paha siinäkään mielessä.
Kohta on pääsiäinen, ja myös juhlapyhien suunnitelmat selkiytyivät mukavasti tuolla Knoxvillessä (parhaat päätökset syntyvät aina pikaisesti). Suunnaksi otetaan Turkan ja parin muun hepun kanssa iso omppu, elikkäs New York. Ei ollenkaan paha, olen melkoisen täpinöissäni. Lennot edestakaisin kustansivat minulle 270 dollaria, joka olisi kai noin 220 euroa. Ihan siedettävää. Hostelli on buukattu, 35 dollaria yö, ja sijainti Times Squarella. Ei siis pahalta kuullosta sekään. Hyvältä tuntuu myös ottaa pari ylimääräistä vapaapäivää koulusta, varsinkaan kun opettajat eivät vastustaneet. Nyt pitää vaan jotenkin selvitä Ashevilleen, josta lento lähtee ensi keskiviikkona (4.4) klo 6 aamulla. Avot.
Kolme koulupäivää ja noin 7,5 tuntia kouluttautumista, ja sitten menoksi. Rokrok, yksi kaupunki saadan ruksittua "paikkoja joissa on pakko käydä ennen kuolemaa" listalta. Jäljelle jääkin sitten enää mm. Lontoo, Barcelona, Tokia, L.A, Sydney, Amsterdam, Rooma, Manchester ja Keuruu.
Täksi viikonlopuksi ei ole kummempia suunnitteilla. Huomena olisi kyllä Glo-Ball, eli tuollainen kansaivälinen pukujuhla, jonka kv. osaston Beth Walden järkkää. Eli ei muuta ku pukua päälle (ei tullu turhaan otettua siis mukaan) ja krakaa kaulaan(Ostin uuden, Väiski vemmelsääri kraka saa väistyä) ja joraamaan. Loppu vloppu varmaan sitten ihan vaan lööbaten, ja New yorkkia odotellen.
Jepjep.
Muttas. Viikonloppu oli Great success! Mukava oli Turkkaa nähdä, ja muu knoxvillen ulkomaaan elävistä koostuva posse oli myös oikein mukava kohdata. Kaupunki oli oikein mukava keskustoineen kaikkineen, ja University of tenneseen kampuskin kierreltiin siinä pikaisesti. Niillä on ulkouima-allas, olen kateellinen.
Hostelli oli myös pop. Vaikea löytää, mutta oikein viihtyisä. Aivan interstate 40:n vieressä, mutta ei onneksi haitannut nukkumista tms. Seutu oli ehkä vähän hämärää, piti vakuutta tytöille että minulla on tarvittavat ninjataidot joilla pitää epäilyttävät tyypit kaukana. No ei se nyt oikeesti paha ollut, pari hylättyä taloa kyllä siinä vieressä. Omistajatkin olivat mukavia, 61-vuotias Al niminen herrasmies ajelutti meitä paikasta toiseen, ja huolehti muutenkin että viihdyimme. Keskusta oli noin 10 - 15 minuutin kävelymatkan päässä, eli ei paha siinäkään mielessä.
Kohta on pääsiäinen, ja myös juhlapyhien suunnitelmat selkiytyivät mukavasti tuolla Knoxvillessä (parhaat päätökset syntyvät aina pikaisesti). Suunnaksi otetaan Turkan ja parin muun hepun kanssa iso omppu, elikkäs New York. Ei ollenkaan paha, olen melkoisen täpinöissäni. Lennot edestakaisin kustansivat minulle 270 dollaria, joka olisi kai noin 220 euroa. Ihan siedettävää. Hostelli on buukattu, 35 dollaria yö, ja sijainti Times Squarella. Ei siis pahalta kuullosta sekään. Hyvältä tuntuu myös ottaa pari ylimääräistä vapaapäivää koulusta, varsinkaan kun opettajat eivät vastustaneet. Nyt pitää vaan jotenkin selvitä Ashevilleen, josta lento lähtee ensi keskiviikkona (4.4) klo 6 aamulla. Avot.
Kolme koulupäivää ja noin 7,5 tuntia kouluttautumista, ja sitten menoksi. Rokrok, yksi kaupunki saadan ruksittua "paikkoja joissa on pakko käydä ennen kuolemaa" listalta. Jäljelle jääkin sitten enää mm. Lontoo, Barcelona, Tokia, L.A, Sydney, Amsterdam, Rooma, Manchester ja Keuruu.
Täksi viikonlopuksi ei ole kummempia suunnitteilla. Huomena olisi kyllä Glo-Ball, eli tuollainen kansaivälinen pukujuhla, jonka kv. osaston Beth Walden järkkää. Eli ei muuta ku pukua päälle (ei tullu turhaan otettua siis mukaan) ja krakaa kaulaan(Ostin uuden, Väiski vemmelsääri kraka saa väistyä) ja joraamaan. Loppu vloppu varmaan sitten ihan vaan lööbaten, ja New yorkkia odotellen.
Jepjep.
Tuesday, March 20, 2007
naseva otsikko.
Hei vaan.
Taitaa olla joku reipas viikko edellisistä jorinoista, joten tässä lisää:
Viime viikko oli perusnapakkaa puurtamista. Koulurintamalla ei mitään uutta, samat kurssit, samat opettajat, suunnilleen samat arvosanat. Viikonloppu oli mukava, vuokrasimme auton (Chevrolet aveo, pieni kuin mikä. Melkein myös liikkui jonnekin kun kaasua painoi). Koska Cullowheessä tai Sylvassa ei ole autovuokraamoa, piti auto vuokrata noin 45 minuutin ajomatkan päästä, Franklinin kaupungista. Onneksi osana palveluun kuuluu että noutavat täältä ja tuovat takaisin kun auton palauttaa. 150 dollaria kustansi perjantaista maanantai aamuun, senkun jakoi noin 3,5 henkilön kesken niin ei ollut kauhian paha, jos ei nyt täysin ilmainenkaan. Bensahan on täällä melko halpaa, se ei niin iso kustannuserä ole. Koska tuo kiesi minun luottokorttini avulla vuokrattiin, toimin kuskina siis koko viikonlopun. (toisen kuskin vakuuttaminen olisi maksanut snadisti lisää)
Perjantaina iltana ajeltiin Ashevilleen. Enssimmäisenä paikallistettiin leffateatteri, ja ostettiin liput illaksi leffaan (I think i love my wife, ei hääppöinen), ja sitten suunnistettiin kohti keskustaa. Siellä kun oli jnokin aikaa pyöritty ympyrää ja ihmetelty, lyötiin auto parkkiin ja jatkettiin jalan eteenpäin. Syötiin siinä hyvät mätöt ja vetästään kahvilassa kaffeet päälle. Ashevillehän on vähän sellainen hippi-henkinen kaupunki, pieniä kahviloita ja taidekauppoja ym. löytyy runsaasti. Jotenkin keskusta muistuttaa jotain pientä saksalaista kaupunkia, sellaista Eurooppa henkeä on jotenkin siellä. Keskustasta sitten leffaan, ja sieltä kotiin.
Lauantaina vetästiin kurssi taas kerran (käytiin siis kerran aikaisemminkin jo) kohti Pigeon Forgea, joka on Tennesseen osavaltion puolella. Matkalla taas Smoky Mountainssien läpi, helavatun hienot näkymät kun korkeimpien vuorien puidenlatvat olivat jäässä/lumessa. Ylämäkeä ja alamäkeä, mutkaa ja tunnelia. Pigeon Forgessa mentiin taas tuonne Outlet Malille, jossa taas tuhlattiin tarpeettoman paljon rahaa, tosin itse en tällä kertaa niin hirveästi törsänyt. Siihen vielä hyvät ruuat päälle, ja kohti kotia. Illalla juhlistettiin St. Patrickin päivää, bileet olivat tuossa mukavan lähellä, erään puolitutun toverin kämpillä.
Sunnuntaina otettiin sitten rauhallisemmin, illalla käytiin kattomassa Sylvan leffateatterissa elokuva 300, joka varmaan kohta sinne suomeenkin kerkeää. Mielettömän hienosti toteuttu elokuva, jossa hieman ohut juoni. Kannattaa kuitenkin käydä kattomassa jossain isossa teatterissa, ei kannata odottaa että trio 3:seen kerkeää.
Maanantaina sitten auto takaisin vuokraamolle noin klo 8 aamulla, ei ollut mitään kovin herkkua. Mutta mukavaa oli vähän kierrellä, ja tuo ajaminenkin oli pitkästä aikaa ihan mukavaa, vaikka tietysti vähän aina ihmeellistä kun vieraassa maassa ajelee.
Tämä viikko on koulun puolesta melko syvältä. Paljon hommaa, onneksi sain tänään yllättävän paljon tehtyä. Mutta ei hätää, viikonloppu pelastaa. Silloin taas auto alle (varmaankin sama ohjus, koska se on halvin mikä löytyy) ja kohti Knoxvilleä. Tarkastetaan millaista on Turkan elämä tuolla naapuri osavaltiossa. Oikein mukavaa, ihanaa kerrassaan.
Eikai siinä muuta, eiköhän tuossakin jo tarinaa ole.
Kimille tiedoksi, että sinun tulee selvittämän, mikä oli se Hollantilainen kaupunki jossa käytiin silloin joskus vuonna Jeesus Dusseldorffista käsin. Olisit joskus "online" senkin koera.
jeh.
Taitaa olla joku reipas viikko edellisistä jorinoista, joten tässä lisää:
Viime viikko oli perusnapakkaa puurtamista. Koulurintamalla ei mitään uutta, samat kurssit, samat opettajat, suunnilleen samat arvosanat. Viikonloppu oli mukava, vuokrasimme auton (Chevrolet aveo, pieni kuin mikä. Melkein myös liikkui jonnekin kun kaasua painoi). Koska Cullowheessä tai Sylvassa ei ole autovuokraamoa, piti auto vuokrata noin 45 minuutin ajomatkan päästä, Franklinin kaupungista. Onneksi osana palveluun kuuluu että noutavat täältä ja tuovat takaisin kun auton palauttaa. 150 dollaria kustansi perjantaista maanantai aamuun, senkun jakoi noin 3,5 henkilön kesken niin ei ollut kauhian paha, jos ei nyt täysin ilmainenkaan. Bensahan on täällä melko halpaa, se ei niin iso kustannuserä ole. Koska tuo kiesi minun luottokorttini avulla vuokrattiin, toimin kuskina siis koko viikonlopun. (toisen kuskin vakuuttaminen olisi maksanut snadisti lisää)
Perjantaina iltana ajeltiin Ashevilleen. Enssimmäisenä paikallistettiin leffateatteri, ja ostettiin liput illaksi leffaan (I think i love my wife, ei hääppöinen), ja sitten suunnistettiin kohti keskustaa. Siellä kun oli jnokin aikaa pyöritty ympyrää ja ihmetelty, lyötiin auto parkkiin ja jatkettiin jalan eteenpäin. Syötiin siinä hyvät mätöt ja vetästään kahvilassa kaffeet päälle. Ashevillehän on vähän sellainen hippi-henkinen kaupunki, pieniä kahviloita ja taidekauppoja ym. löytyy runsaasti. Jotenkin keskusta muistuttaa jotain pientä saksalaista kaupunkia, sellaista Eurooppa henkeä on jotenkin siellä. Keskustasta sitten leffaan, ja sieltä kotiin.
Lauantaina vetästiin kurssi taas kerran (käytiin siis kerran aikaisemminkin jo) kohti Pigeon Forgea, joka on Tennesseen osavaltion puolella. Matkalla taas Smoky Mountainssien läpi, helavatun hienot näkymät kun korkeimpien vuorien puidenlatvat olivat jäässä/lumessa. Ylämäkeä ja alamäkeä, mutkaa ja tunnelia. Pigeon Forgessa mentiin taas tuonne Outlet Malille, jossa taas tuhlattiin tarpeettoman paljon rahaa, tosin itse en tällä kertaa niin hirveästi törsänyt. Siihen vielä hyvät ruuat päälle, ja kohti kotia. Illalla juhlistettiin St. Patrickin päivää, bileet olivat tuossa mukavan lähellä, erään puolitutun toverin kämpillä.
Sunnuntaina otettiin sitten rauhallisemmin, illalla käytiin kattomassa Sylvan leffateatterissa elokuva 300, joka varmaan kohta sinne suomeenkin kerkeää. Mielettömän hienosti toteuttu elokuva, jossa hieman ohut juoni. Kannattaa kuitenkin käydä kattomassa jossain isossa teatterissa, ei kannata odottaa että trio 3:seen kerkeää.
Maanantaina sitten auto takaisin vuokraamolle noin klo 8 aamulla, ei ollut mitään kovin herkkua. Mutta mukavaa oli vähän kierrellä, ja tuo ajaminenkin oli pitkästä aikaa ihan mukavaa, vaikka tietysti vähän aina ihmeellistä kun vieraassa maassa ajelee.
Tämä viikko on koulun puolesta melko syvältä. Paljon hommaa, onneksi sain tänään yllättävän paljon tehtyä. Mutta ei hätää, viikonloppu pelastaa. Silloin taas auto alle (varmaankin sama ohjus, koska se on halvin mikä löytyy) ja kohti Knoxvilleä. Tarkastetaan millaista on Turkan elämä tuolla naapuri osavaltiossa. Oikein mukavaa, ihanaa kerrassaan.
Eikai siinä muuta, eiköhän tuossakin jo tarinaa ole.
Kimille tiedoksi, että sinun tulee selvittämän, mikä oli se Hollantilainen kaupunki jossa käytiin silloin joskus vuonna Jeesus Dusseldorffista käsin. Olisit joskus "online" senkin koera.
jeh.
Monday, March 12, 2007
P*ska elämä
Spring break on sitten ohi, ja ollaan taas "kotona" campuksella. Ensimmäinen koulupäivä takana, ja monta edessä.
Spring break oli erittäin positiivinen kokemus. Clearwater beachia ei turhaan ole joka puolella kehuttu; Valkoista ja hienoa hiekkaa riittää monen mailin ja kilometrin verran. Säätkin suosivat, lämpömittari pysytteli noin 70 -80 fahrenheitin välilä, joka tarkoittaa sellaista 22 - 26 astetta kai noin suunnilleen. Eiväthän nuo ihan Australian lukuja ole, mutta kyllä siellä ihan kivasti tarkeni.
Mitään suurempia emme tuon viikon aikana tehneet, vaan lähinnä päivät menivät rannalla lööbaillessa, ja illat hostelilla iltaa istuen. Hieman yllätten emme käyneet kertaakaan baareissa tai yökerhoissa. Spring break:han tunnetaan siitä, että opiskelijat painuvat rannoille, ja juovat ja juhlivat viikon putkeen. Clearwater ei kuitenkaan ollut noita pahimpia bile-rantoja, joten meno oli mukavan rauhallista. Sielu ja ruumis lepäsivät.
Hostelli jossa pidimme majaamme, oli erittäin mukava paikka. Asukkaat ja omistajat olivat mukavan rentoja ja ystävällisiä. Huoneen jaoimme kuuden muun ihmisen kanssa, mutta se ei menoa haitannut, ja hyvin sai nukutuksi ym. Hintahaan tuolla huivlla oli 17 dollaria yö, joka on mielettömän halpaa kun vertaa muihin majoituksiin mitä tuolta alueelta löyty. Ja rantakin oli noin 300 - 400 metrin päässä. Lisäksi vierässä oli tenniskentät ja koriskentät, joita sai ilmaiseksi käyttää. Myös uima-allas löytyi, taisin uida siinä tasan kerran. Keittiössä sai laitella omat sapuskat, eli silläkin rintamalla mentiin melko halvalla. Eihän tuo siis mikään viiden tähden mesta ollut, vähän ränsistynyt ym. Taitavat olla lisäksi myymässä sitä, kun sellaisia ostajaehdokkaiden tapaisia siellä yhtenä iltana pyöri.
Clearwaterin kaupunkiin tuli hieman tutustuttua, ihan mukava paikka sekin. Keskustassa sijaitsee The great church of Scientology (tms), eli skientologien melko messevän kokoinen kirkkoa ja keskus. Keskusta onki siten vähän kuollut, nuo hihhulit kun ovat sen "vallanneet". Siellä ne vaan käveli puvut päällä ja päättäväisen näköisinä ympäriinsä. Torstaina käytiin tsekkaamassa miten Baseball:ia pelataan, matsi oli Boston red sox - Philadelphia Phillies, ja kysessä oli ns. Spring Training matsi. Reilu 9000 ihmistä paikalla, halvat liput (20 $), hyvät paikat ja hyvä keli sekä tiukka matsi -> hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Viimeisenä iltana oli takoitus tarkasta uusi elokuva, "300" Imax teatterissa Tampan kaupungissa, mutta olivat mokomat myynet liput loppuun. Katsoimme siis toisen elokuvan normi teatterissa, ja vähän kiertelimme kapungilla.
Mainittakoon tässä välissä hienosti, että seurueemme oli minä itse, Yassine, Guillermo ja Rachel (USA). Rachel toimi ikäänkuin matkan emäntänä, kun on tuolta suunnasta lähtöisin ja hoiti kaiken ajamisen (isänsä ei antanut muiden ajaa autoa). Lisäksi Malou lensi omia teitään, ja asusteli samassa hostellissa poikakaverinsa Martjinin (Meniköhän nimi oikein, kun muistelisin että se ei ihan normi Martin ollut, jotain tuonnepäin kuitenkin) kera.
Snadisti perseestä olla taas täällä kampuksella, mutta eiköhän tämä tästä lähde. Taitaa olla noin 7-8 viikkoa koulu jäljellä, joten meillä tulee vähän kiirekin, koska tarkoitus olisi vielä ainakin Atlanta, Charlotte ja Knoxville (Turkka budjaa siellä) kiertää. Mahdollisesti Easter Breakillä mennään taas rannalle, tällä kertaa ihan North Carolinan Itärannikolle. Suunnitelmat on kuitenkin vielä vähän auki, mutta eiköhän tästä hyvä tule.
Koulu on siis about puolessavälissä. Tässä vaiheessa olo hiukan kaksijakoinen; Aika on mennyt nopeasti, ja tuntuu että lukukausi on jo kohta ohi. Koska olen viihtynyt niin hyvin ja paljon on vielä näkemättä, niin tuntuu että lukukauden loppu on jo turhankin lähellä. Toisaalta taas on melko siistiä palata Suomeen, varsinkin kun kesä on silloin aluillaan, ja nähdä tovereita, vanhempia yms.
Taitaa olla pisin Blogipostaus tähän asti, ne jotka lukivat tänne asti tulevat varmaankin saamaan jonkin sortin tunnustuksen valtiovallalta.
Niinjuu, yritetään laittaa kuvia tuonne Flickr:iin jossain välissä.
Mutta jotta etiäpäin, kokka kohti uusia kokemuksia.
Spring break oli erittäin positiivinen kokemus. Clearwater beachia ei turhaan ole joka puolella kehuttu; Valkoista ja hienoa hiekkaa riittää monen mailin ja kilometrin verran. Säätkin suosivat, lämpömittari pysytteli noin 70 -80 fahrenheitin välilä, joka tarkoittaa sellaista 22 - 26 astetta kai noin suunnilleen. Eiväthän nuo ihan Australian lukuja ole, mutta kyllä siellä ihan kivasti tarkeni.
Mitään suurempia emme tuon viikon aikana tehneet, vaan lähinnä päivät menivät rannalla lööbaillessa, ja illat hostelilla iltaa istuen. Hieman yllätten emme käyneet kertaakaan baareissa tai yökerhoissa. Spring break:han tunnetaan siitä, että opiskelijat painuvat rannoille, ja juovat ja juhlivat viikon putkeen. Clearwater ei kuitenkaan ollut noita pahimpia bile-rantoja, joten meno oli mukavan rauhallista. Sielu ja ruumis lepäsivät.
Hostelli jossa pidimme majaamme, oli erittäin mukava paikka. Asukkaat ja omistajat olivat mukavan rentoja ja ystävällisiä. Huoneen jaoimme kuuden muun ihmisen kanssa, mutta se ei menoa haitannut, ja hyvin sai nukutuksi ym. Hintahaan tuolla huivlla oli 17 dollaria yö, joka on mielettömän halpaa kun vertaa muihin majoituksiin mitä tuolta alueelta löyty. Ja rantakin oli noin 300 - 400 metrin päässä. Lisäksi vierässä oli tenniskentät ja koriskentät, joita sai ilmaiseksi käyttää. Myös uima-allas löytyi, taisin uida siinä tasan kerran. Keittiössä sai laitella omat sapuskat, eli silläkin rintamalla mentiin melko halvalla. Eihän tuo siis mikään viiden tähden mesta ollut, vähän ränsistynyt ym. Taitavat olla lisäksi myymässä sitä, kun sellaisia ostajaehdokkaiden tapaisia siellä yhtenä iltana pyöri.
Clearwaterin kaupunkiin tuli hieman tutustuttua, ihan mukava paikka sekin. Keskustassa sijaitsee The great church of Scientology (tms), eli skientologien melko messevän kokoinen kirkkoa ja keskus. Keskusta onki siten vähän kuollut, nuo hihhulit kun ovat sen "vallanneet". Siellä ne vaan käveli puvut päällä ja päättäväisen näköisinä ympäriinsä. Torstaina käytiin tsekkaamassa miten Baseball:ia pelataan, matsi oli Boston red sox - Philadelphia Phillies, ja kysessä oli ns. Spring Training matsi. Reilu 9000 ihmistä paikalla, halvat liput (20 $), hyvät paikat ja hyvä keli sekä tiukka matsi -> hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Viimeisenä iltana oli takoitus tarkasta uusi elokuva, "300" Imax teatterissa Tampan kaupungissa, mutta olivat mokomat myynet liput loppuun. Katsoimme siis toisen elokuvan normi teatterissa, ja vähän kiertelimme kapungilla.
Mainittakoon tässä välissä hienosti, että seurueemme oli minä itse, Yassine, Guillermo ja Rachel (USA). Rachel toimi ikäänkuin matkan emäntänä, kun on tuolta suunnasta lähtöisin ja hoiti kaiken ajamisen (isänsä ei antanut muiden ajaa autoa). Lisäksi Malou lensi omia teitään, ja asusteli samassa hostellissa poikakaverinsa Martjinin (Meniköhän nimi oikein, kun muistelisin että se ei ihan normi Martin ollut, jotain tuonnepäin kuitenkin) kera.
Snadisti perseestä olla taas täällä kampuksella, mutta eiköhän tämä tästä lähde. Taitaa olla noin 7-8 viikkoa koulu jäljellä, joten meillä tulee vähän kiirekin, koska tarkoitus olisi vielä ainakin Atlanta, Charlotte ja Knoxville (Turkka budjaa siellä) kiertää. Mahdollisesti Easter Breakillä mennään taas rannalle, tällä kertaa ihan North Carolinan Itärannikolle. Suunnitelmat on kuitenkin vielä vähän auki, mutta eiköhän tästä hyvä tule.
Koulu on siis about puolessavälissä. Tässä vaiheessa olo hiukan kaksijakoinen; Aika on mennyt nopeasti, ja tuntuu että lukukausi on jo kohta ohi. Koska olen viihtynyt niin hyvin ja paljon on vielä näkemättä, niin tuntuu että lukukauden loppu on jo turhankin lähellä. Toisaalta taas on melko siistiä palata Suomeen, varsinkin kun kesä on silloin aluillaan, ja nähdä tovereita, vanhempia yms.
Taitaa olla pisin Blogipostaus tähän asti, ne jotka lukivat tänne asti tulevat varmaankin saamaan jonkin sortin tunnustuksen valtiovallalta.
Niinjuu, yritetään laittaa kuvia tuonne Flickr:iin jossain välissä.
Mutta jotta etiäpäin, kokka kohti uusia kokemuksia.
Monday, March 5, 2007
Hoplaa.
12 tuntia autossa meni yllättävän kivuttomasti. Nyt ollaan siis clearwaterilla, floridassa, Tampan kaupungissa. Eka kokonainen päivä takana, toista mennään.
Tänää on vähän vilakampi ilma, joten olisi tarkoitus tuosta kohta nykästä kaupungille vähän paikkoja kattelemaan. Eilen oli ok keli, auringoista, mutta melko napakka ja vilakka tuuli. Silti rannalla oli jees makoilla, ja vähän väriäkin tarttui. Sekä sitä rusketusta, että sitä punaista väriä. Jotenkin sitä aina vaan unohtuu rasvata joku alue, vanhoista virheistä ei opi. Tällä kertaa tuli polteltua päänahka, jalkaterät ja pohkeet. Pientä meidän firmassa, välipäivä tekee eetua.
Loppuviikosta pitäis olla lämpimämpää ja aurinkoista, pop. Paikka on eri hieno, ranta on pitkä ja hiekka hienoa. Eli hajotkaa pakkaseen.
Tänää on vähän vilakampi ilma, joten olisi tarkoitus tuosta kohta nykästä kaupungille vähän paikkoja kattelemaan. Eilen oli ok keli, auringoista, mutta melko napakka ja vilakka tuuli. Silti rannalla oli jees makoilla, ja vähän väriäkin tarttui. Sekä sitä rusketusta, että sitä punaista väriä. Jotenkin sitä aina vaan unohtuu rasvata joku alue, vanhoista virheistä ei opi. Tällä kertaa tuli polteltua päänahka, jalkaterät ja pohkeet. Pientä meidän firmassa, välipäivä tekee eetua.
Loppuviikosta pitäis olla lämpimämpää ja aurinkoista, pop. Paikka on eri hieno, ranta on pitkä ja hiekka hienoa. Eli hajotkaa pakkaseen.
Friday, March 2, 2007
Monday, February 26, 2007
Perusvääntöä
Miksi tekisi jotain hyödyllistä (kouluhommia) kun voi kirjotella blogia?
4 päivää olisi koulua jäljellä ennen spring breakkia, ja näihin neljään päivään mahtuu yksi middterm (elikkäs tentin tapanen), yks isompi raportti mikä pitäisi palauttaa, pari pientä sekalaista juttua. Siitä lähetään, että tuo koe on yhtä helppo kuin edellinenkin saman kurssin koe, eikä siitä tarvi turhia stressata (1x2, pennit miljoonaks jne.) Raporttia tarvisi sitten kirjoitella Kiinan taloudesta, eiköhän sekin jotenkin saada riipastua kokoon. Paljon vaan taulukkoja ym jotka viel tilaa ja saadaan sivut täyteen.
Lauantaina alkaisi sitten noin 10 tunnin ajomatka kohti Floridan lämpöä(toivottavasti sitä piisaa). Ei kuullosta ollenkaan hullummalta. Vaikka koulu nyt ei täällä niin kauheasti ole rasittanut, on loma kuitenkin aina lomaa. Ja biitsi ei kuullosta ollenkaan pöllömmältä, kun on vielä kaikkien kuullut tuota kyseistä rantaa kehuvan.
Viime viikko ja vloppu oli aika perusvääntöä. Launtaina oltiin 80-luvun teemabileissä, tosin kukaan ollut kertonut meille että tuo teema oli peruttu. No, oli meitä sentään 4 jamppaa jotka vähän haki tuota tyyliä. Ennen tuonne tsembaloihin siirtymistä ottiin Guillermon kanssa Edward 40' handsit, eli teipattiin kaksi 40 ounssin cobra pulloa (malt liquier, 6 %) käsiin jeesusteipillä. Ideana on se, että pullot tyhjennetään ennenkuin voi mennä vessaan. Tai jos vessaan haluaa mennä, niin tarvii kyllä apua joltain toiselta, koska molemmat kädet on siis napakassa paketissa. Hauskaa oli.
Ja suunnitelmat ovat taas muutuneet auton suhteen. Nyt yritetään lainata yheltä vanhemmalta herrasmieheltä, jonka Charlotte tapasi jollain kurssilla, Jeep Cherokee 94:sta. Kiinteään hintaan saatais auto alle, pitäis vaan sitten tiukka sopimus tempasta kirjallisena, että välttyy sitten ongelmilta jos jokin menee vikaan. Ei sinällään tämäkään aivan ongelmaton juttu, mutta kyllä se vähän niin on että auto täytyy alle saada, jos meinaa ottaa täällä olemisesta kaiken irti. Jos tahtoo auton vuokrata esim viikonlopuksi, niin siinä on omat jipponsa ja hankaluutensa. Toivotaan että onnistuu.
Mutta jospa tästä kokeilisi lisätä pari kuvaa tuonne flickr:iin, ja sitten vaikka vähän opiskelisi. Ehkä. Toivottavasti. Korvaavaa tekemistä kun on niin kovin helppo keksiä. Jopa täällä keskellä korpea.
Sunday, February 18, 2007
Juu
Laitetaan suomeakin vähän.
Edelliset kaksi postausta ovat Charlotten ja Maloun käsialaa, eikä minulla juuri ole tietoa mitä niissä lukee. Ilmeisesti tuossa Charloten omassa sanotaan että olen mukava, joten rok rok. Maloun jutussa kai puhutaan jotain auton ostamisesta ja meidän off-campus tanssista, joka pyritään vetäsemään aina ku päästään täältä jonnekin wal-marttia kauemmas.
Juu, Autoa emme ole enää ostamassa. Liikaa vaivaa, liikaa hintaakin, riskejä jne. Lähinnä liikaa vaivaa. Mutta vuokraillaan sitten aina autoja, kun halutaan käydä noita muita kaupunkeja kahtelemassa.
Mitäköhän. Aika perus viikko. Yhet mukavat bileet torstaina, sellaista elokuvista tuttua college meininkiä. Keg löytyi, elikkäs se kaljatynnyri. Tuli kokeiltua keg standiakin, eli kaks kaveria nostaa jalat kohti taivasta, ja sitten siinä melkein ylösalaisin vedetään juomaa suoraan letkusta. Hupaisaa. Lisäksi niillä oli siellä semmonen mukava nuotio takapihalla, tuli ihan juhannusfiilikset.
Muuten on tullut jo vähän tavaksi hengailla viikonloppuisin iltaisin täällä minun kämpillä, kuunnella musiikkia ja ottaa muutama olut, istua iltaa. Siihen sitten aina jotain pientä lisäksi, ei pöllömpää.
Spring breakki lähestyy vaan kokoajan, enää pari viikkoa olisi taisteltava. Muutama testi, pari reporttia/paperia ja pari quizzia pitäis vielä tempasta ennenku loma alkaa. Ens viikonlopuksi ei vielä oikein suunnitelmia ole, katotaan mitä keksitään. Breakin jälkeen sitten pitää tarkastaa Atlanta ja Charlotte ainakin, joku halusi New Orleanssiin mennä. Onhan tässä paikkoja mitä tarkastaa. Knoxvilleenkin pitäisi päästä jossain välissä, Vuoksialan sankaria morjestamaan. Hän varmaan piakkoin reportoi New Orleanssin tapahtumista, niin hyvistä kuin huonoistakin.
Muttas juu, kirjotellaan lisää kun asiaa taas on. Taistelkaa.
Edelliset kaksi postausta ovat Charlotten ja Maloun käsialaa, eikä minulla juuri ole tietoa mitä niissä lukee. Ilmeisesti tuossa Charloten omassa sanotaan että olen mukava, joten rok rok. Maloun jutussa kai puhutaan jotain auton ostamisesta ja meidän off-campus tanssista, joka pyritään vetäsemään aina ku päästään täältä jonnekin wal-marttia kauemmas.
Juu, Autoa emme ole enää ostamassa. Liikaa vaivaa, liikaa hintaakin, riskejä jne. Lähinnä liikaa vaivaa. Mutta vuokraillaan sitten aina autoja, kun halutaan käydä noita muita kaupunkeja kahtelemassa.
Mitäköhän. Aika perus viikko. Yhet mukavat bileet torstaina, sellaista elokuvista tuttua college meininkiä. Keg löytyi, elikkäs se kaljatynnyri. Tuli kokeiltua keg standiakin, eli kaks kaveria nostaa jalat kohti taivasta, ja sitten siinä melkein ylösalaisin vedetään juomaa suoraan letkusta. Hupaisaa. Lisäksi niillä oli siellä semmonen mukava nuotio takapihalla, tuli ihan juhannusfiilikset.
Muuten on tullut jo vähän tavaksi hengailla viikonloppuisin iltaisin täällä minun kämpillä, kuunnella musiikkia ja ottaa muutama olut, istua iltaa. Siihen sitten aina jotain pientä lisäksi, ei pöllömpää.
Spring breakki lähestyy vaan kokoajan, enää pari viikkoa olisi taisteltava. Muutama testi, pari reporttia/paperia ja pari quizzia pitäis vielä tempasta ennenku loma alkaa. Ens viikonlopuksi ei vielä oikein suunnitelmia ole, katotaan mitä keksitään. Breakin jälkeen sitten pitää tarkastaa Atlanta ja Charlotte ainakin, joku halusi New Orleanssiin mennä. Onhan tässä paikkoja mitä tarkastaa. Knoxvilleenkin pitäisi päästä jossain välissä, Vuoksialan sankaria morjestamaan. Hän varmaan piakkoin reportoi New Orleanssin tapahtumista, niin hyvistä kuin huonoistakin.
Muttas juu, kirjotellaan lisää kun asiaa taas on. Taistelkaa.
Saturday, February 17, 2007
Een berichtje van een Amsterdammer..mooiste stad in de wereld!!!
Hallo Allemaal!!
Op onze introductiedag bleek Nederland goed vertegenwoordigd..maar liefst 4 nederlanders..dat vond Simo iets minder, want de eerste dagen begreep hij helemaal niks van ons gebrabbel!! na een paar dagen begon hij zelfs fins in zichzelf te praten in de hoop dat hij ons net zo erg kon irriteren als wij hem! Maar wat wij van simo kunnen zeggen is dat hij een zeker toffe gast is! zijn humor is echt geweldig, droger dan droog!! Vooral zijn grapjes om zijn enorme wens, voor het eind van het semester die mooie auto te vinden, maakt ons vaak aan het lachen!!
En natuurlijk de befaamde zin: `those bastards` als iemand anders wel een lift naar Asheville heeft geregeld, horen we dan ook vaak! Maar ondanks het gebrek aan vervoer hebben ik echt heel veel lol met hem...naast de vele gesprekken (vooral over de manier hoe we toch wel aan een auto kunnen komen) en de avonden dat wij op zijn kamer zitten om te genieten van al zijn soorten bieren zijn echt top!!
Een ding moeten jullie wel even vragen als hij terug komt en of hij nog een keer `the off-campus dance`kan doen..als we dan eindelijk een auto hebben geregeld, zelfs als we alleen naar walmart gaan, is dat het eerste wat moet gebeuren!!
Hoop dat jullie een manier vinden om dit te vertalen en misschien kom ik nog een keer richting Finland om het uit te leggen..Simo zegt namelijk al vanaf dag 1 dat hij deze zomer naar Amsterdam komt, dus misschien dat een tripje Finland daar tegen over staat!!
groetjes Malou
Op onze introductiedag bleek Nederland goed vertegenwoordigd..maar liefst 4 nederlanders..dat vond Simo iets minder, want de eerste dagen begreep hij helemaal niks van ons gebrabbel!! na een paar dagen begon hij zelfs fins in zichzelf te praten in de hoop dat hij ons net zo erg kon irriteren als wij hem! Maar wat wij van simo kunnen zeggen is dat hij een zeker toffe gast is! zijn humor is echt geweldig, droger dan droog!! Vooral zijn grapjes om zijn enorme wens, voor het eind van het semester die mooie auto te vinden, maakt ons vaak aan het lachen!!
En natuurlijk de befaamde zin: `those bastards` als iemand anders wel een lift naar Asheville heeft geregeld, horen we dan ook vaak! Maar ondanks het gebrek aan vervoer hebben ik echt heel veel lol met hem...naast de vele gesprekken (vooral over de manier hoe we toch wel aan een auto kunnen komen) en de avonden dat wij op zijn kamer zitten om te genieten van al zijn soorten bieren zijn echt top!!
Een ding moeten jullie wel even vragen als hij terug komt en of hij nog een keer `the off-campus dance`kan doen..als we dan eindelijk een auto hebben geregeld, zelfs als we alleen naar walmart gaan, is dat het eerste wat moet gebeuren!!
Hoop dat jullie een manier vinden om dit te vertalen en misschien kom ik nog een keer richting Finland om het uit te leggen..Simo zegt namelijk al vanaf dag 1 dat hij deze zomer naar Amsterdam komt, dus misschien dat een tripje Finland daar tegen over staat!!
groetjes Malou
Min "granne" Simo
Tänka sig att jag skulle lära känna en trevlig finne i USA, första gången jag träffar en rolig finsk kille är i USA, långt långt från Skandinavien...lustigt
Det kändes som vi nästan kände varandra innan vi träffades, när man kommer till ett främmande land, känner man tillhörighet med folk som har likande syn och kultur.
Tjena tjena mittbena,
Lotta
Det kändes som vi nästan kände varandra innan vi träffades, när man kommer till ett främmande land, känner man tillhörighet med folk som har likande syn och kultur.
Tjena tjena mittbena,
Lotta
Tuesday, February 13, 2007
Kaikenmoista
Päivää.
Suunnilleen viiko taitaa olla aikaa edellisestä raportoinnista, joten tässä taasen uutta asiaa:
Viime viikko oli oikein mukava, vaikkakin hieman kiireinen. Oli testiä ja piti raporttia palautella. Testi/tentti/koe/mikälie, meni oikein hyvin, moniarvaustaitoni johdattivat minut luokan parhaaseen arvosanaan. Nyt voi taas muutaman tehtävän lööbailla, kun tuosta noita pisteitä ropisi... Raportti jonka palautin, ei sitten taas ollut kovin kummoinen, katotaan millaista palautetta tulee. Yleisestiottaenhan tuntuu että ei täällä ihan samantasoisia tuotoksia odoteta kuin LUT:ssa, mutta kahtellaan nyt. Opettajastahan nuo aina paljon myös riippuu.
Tiistaina käytiin muutaman toverin kera katsoma Vagina Monologues, elikkäs Vagina monologit. Tuskinpa olisi muuten tuonne tullut eksyttyä, mutta sen ohjasi kv. Osastolta tuttu Beth Walden (Vallan mahtava tyyppi, jonka mielestä about kaikki asiat ovat mallia "Awesome"), eli tavallaan niinkuin tuki mielessä oltiin liikenteessä. Eihän siinä mitään, oli todella positiivinen yllätys ja erinomainen paketti kaikenkaikkiaan. Sai nauraa aika pirusti, ja mukana oli myös vakavampaa asiaa. Ja lipputulotkin menivät hyväntekeväisyyteen, joten avot.
Loppuviikko meni sitten vähä rennommin, yleistä hengailua ja mm. Borat käytiin vilkaisemassa tuolla yliopiston leffateatterissa(2 $ lippu, sisälten limpparin ja popcornit, ei paha). Lauantaina ajeltiin Ashevilleen, ja käytiin jo kertaalleen tutuksi tulleella ostarilla ostelemassa. Mukaan tarttui taas uutta päälle pantavaa, mutta rahaa nyt ei onneksi mennyt aivan valtavia summia. Illalla lyötiin sitten Jytä & Boogie vaihde päälle, ja ajeltiin takaisin Ashevilleen Scandals nimiselle klubille. Kuulema paras klubi tuossa kaupungissa, jippo vain siinä että se on Gay-klubi, eli jotain vähän erilaista oli luvassa. Ennen tuonne siirtymistä heiteltiin arvaukset kuinka monta kertaa kutakin porukan miespuolista henkilöä yritetään iskeä. Arvaukset menivät melkolailla metsään, ilmeisesti pysyttiin sen verran tiukasti samassa ryhmässä, ettei ketään yritetty sen kummemmin lähestyä(Aleksi olit oikeassa, puhdas 0...). Hyvä meininkihän tuolla kaikenkaikkiaan oli, vähän erilaista kuin vaikkapa seurahuoneella. Drag-showkin nähtiin.
Kimille yritin löytää tuliaista tuon klubin pienestä myymälästä, mutta ei löytynyt oikein mitään kivaa. Valitan. (Sitä yhtäkään mikä löytyi, tuskin olisitte seinälle laittaneet)
Uutta viikkoa pukkaa. Eihän siinä mitään, Spring break lähestyy, vähän pitäisi vielä sykkiä. Auton ostelu suunnitelmat ovat loikanneet tässä parin viimepäivän aikana aika vahvasti eteenpäin, ja yritään porukalla ostaa joku 500 - 700 $ maksava mobiili, jotta voidaan vähän reissata ja katella paikkoja. Omat jekkunsahan tuossa vielä on, ajokortti - ja vakutuus asiat vaativat vielä vähän perehtymistä ja vaivaa. Mutta toivotaan että saadaan jotain aikaiseksi, kyllä se kiesi melkolailla elämää helpottaisi. Sillä olisi sitten hyvä pörräillä suurempiin kaupunkeihin tässä lähellä ja vähän kauempanakin, bensakaan kun ei täällä paljon maksa.
Ja jos auto saadaan hankittua, toivotaan että se myös kestää ehjänä seuraavat pari kuukautta. Ei olisi mukavaa korjauksiin raha uhrailla.
Eikai tässä muuta, kai tuossakin jo tarpeeksi oli?
ps. Vanhemmat, olisin vienyt sen paketin tänään postiin, mutta satoi niin maan vietävästi. Yritän huomena, paremmilla ilmoilla. Malttakaa!
Suunnilleen viiko taitaa olla aikaa edellisestä raportoinnista, joten tässä taasen uutta asiaa:
Viime viikko oli oikein mukava, vaikkakin hieman kiireinen. Oli testiä ja piti raporttia palautella. Testi/tentti/koe/mikälie, meni oikein hyvin, moniarvaustaitoni johdattivat minut luokan parhaaseen arvosanaan. Nyt voi taas muutaman tehtävän lööbailla, kun tuosta noita pisteitä ropisi... Raportti jonka palautin, ei sitten taas ollut kovin kummoinen, katotaan millaista palautetta tulee. Yleisestiottaenhan tuntuu että ei täällä ihan samantasoisia tuotoksia odoteta kuin LUT:ssa, mutta kahtellaan nyt. Opettajastahan nuo aina paljon myös riippuu.
Tiistaina käytiin muutaman toverin kera katsoma Vagina Monologues, elikkäs Vagina monologit. Tuskinpa olisi muuten tuonne tullut eksyttyä, mutta sen ohjasi kv. Osastolta tuttu Beth Walden (Vallan mahtava tyyppi, jonka mielestä about kaikki asiat ovat mallia "Awesome"), eli tavallaan niinkuin tuki mielessä oltiin liikenteessä. Eihän siinä mitään, oli todella positiivinen yllätys ja erinomainen paketti kaikenkaikkiaan. Sai nauraa aika pirusti, ja mukana oli myös vakavampaa asiaa. Ja lipputulotkin menivät hyväntekeväisyyteen, joten avot.
Loppuviikko meni sitten vähä rennommin, yleistä hengailua ja mm. Borat käytiin vilkaisemassa tuolla yliopiston leffateatterissa(2 $ lippu, sisälten limpparin ja popcornit, ei paha). Lauantaina ajeltiin Ashevilleen, ja käytiin jo kertaalleen tutuksi tulleella ostarilla ostelemassa. Mukaan tarttui taas uutta päälle pantavaa, mutta rahaa nyt ei onneksi mennyt aivan valtavia summia. Illalla lyötiin sitten Jytä & Boogie vaihde päälle, ja ajeltiin takaisin Ashevilleen Scandals nimiselle klubille. Kuulema paras klubi tuossa kaupungissa, jippo vain siinä että se on Gay-klubi, eli jotain vähän erilaista oli luvassa. Ennen tuonne siirtymistä heiteltiin arvaukset kuinka monta kertaa kutakin porukan miespuolista henkilöä yritetään iskeä. Arvaukset menivät melkolailla metsään, ilmeisesti pysyttiin sen verran tiukasti samassa ryhmässä, ettei ketään yritetty sen kummemmin lähestyä(Aleksi olit oikeassa, puhdas 0...). Hyvä meininkihän tuolla kaikenkaikkiaan oli, vähän erilaista kuin vaikkapa seurahuoneella. Drag-showkin nähtiin.
Kimille yritin löytää tuliaista tuon klubin pienestä myymälästä, mutta ei löytynyt oikein mitään kivaa. Valitan. (Sitä yhtäkään mikä löytyi, tuskin olisitte seinälle laittaneet)
Uutta viikkoa pukkaa. Eihän siinä mitään, Spring break lähestyy, vähän pitäisi vielä sykkiä. Auton ostelu suunnitelmat ovat loikanneet tässä parin viimepäivän aikana aika vahvasti eteenpäin, ja yritään porukalla ostaa joku 500 - 700 $ maksava mobiili, jotta voidaan vähän reissata ja katella paikkoja. Omat jekkunsahan tuossa vielä on, ajokortti - ja vakutuus asiat vaativat vielä vähän perehtymistä ja vaivaa. Mutta toivotaan että saadaan jotain aikaiseksi, kyllä se kiesi melkolailla elämää helpottaisi. Sillä olisi sitten hyvä pörräillä suurempiin kaupunkeihin tässä lähellä ja vähän kauempanakin, bensakaan kun ei täällä paljon maksa.
Ja jos auto saadaan hankittua, toivotaan että se myös kestää ehjänä seuraavat pari kuukautta. Ei olisi mukavaa korjauksiin raha uhrailla.
Eikai tässä muuta, kai tuossakin jo tarpeeksi oli?
ps. Vanhemmat, olisin vienyt sen paketin tänään postiin, mutta satoi niin maan vietävästi. Yritän huomena, paremmilla ilmoilla. Malttakaa!
Saturday, February 10, 2007
Monday, February 5, 2007
Superbowl, böhe
Superbowl oli eilen. Katselin sen tuossa naapurihuoneessa pizzaa ja sipsejä samalla suuhuni survoen. Ei ole tullut aikasemmin katseltua, ja voi myös olla että ei oli viimeinen kerta kun tuota spektaakkelia katselin. Ei oikein sytyttänyt, ei minua eikä muitakaan sitä kanssani katselleita. Urheilu tuppaa olemaan vähän tylsähköä, jos lopputuloksella ei ole sinulle mitään väliä. Enkä nyt vielä oikein ole vakuuttunut jenkkifutiksesta lajinakaan. Jotain siinä kuitenkin täytyy olla, sen verran se on täällä suosittua.
Soccer, elikkäs jalitsu, on edelleenkin se ainoa oikea urheilu. (sitä ei vaan täällä ihan hirveästi näe)
Viikko sitten sunnuntaina tuli oltua metsässä. Noin 45 minuutin ajomatkan päästä löytyi mukava luontopolku, jota vaeltelimme edestakaisin noin 4 tunnin verran. Tuon polun varrelta löytyi kolme vesiputousta/koskea, jotka olivat vallan hienoja. Isoin näistä oli todella vaikuttava, semmoinen ehkä noin 25 metriä korkea. Oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava keikka, pitää yrittää useamminkin tuollaisia.
Kouluhommat alkavat painaa päälle. Pitää jatkuvasti keksiä lisää tekosyitä ja keinoja vältellä työntekoa. Tämä ja seuraava viikko olisivat kohtalaisen kiireisiä, eli jossain vaiheessa on pakko kyllä vähän tempasta tuon koulutuksen eteenkin.
Valokuvia on hallussa, yritän laitella jossain välissä tuonne linjoille. Ilmoittelen siitä sitten tarkemmin, ja pistän osoitetta.
Soccer, elikkäs jalitsu, on edelleenkin se ainoa oikea urheilu. (sitä ei vaan täällä ihan hirveästi näe)
Viikko sitten sunnuntaina tuli oltua metsässä. Noin 45 minuutin ajomatkan päästä löytyi mukava luontopolku, jota vaeltelimme edestakaisin noin 4 tunnin verran. Tuon polun varrelta löytyi kolme vesiputousta/koskea, jotka olivat vallan hienoja. Isoin näistä oli todella vaikuttava, semmoinen ehkä noin 25 metriä korkea. Oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava keikka, pitää yrittää useamminkin tuollaisia.
Kouluhommat alkavat painaa päälle. Pitää jatkuvasti keksiä lisää tekosyitä ja keinoja vältellä työntekoa. Tämä ja seuraava viikko olisivat kohtalaisen kiireisiä, eli jossain vaiheessa on pakko kyllä vähän tempasta tuon koulutuksen eteenkin.
Valokuvia on hallussa, yritän laitella jossain välissä tuonne linjoille. Ilmoittelen siitä sitten tarkemmin, ja pistän osoitetta.
Saturday, January 27, 2007
Spring Break
Hoplaa.
Spring Break on iso juttu täällä. Se sijoittuu maaliskuun alkuun (vaihtelee kouluttain), ja kestää noin viikon. Suurin osa niistä opiskelijoista joilla on rahaa tuntuisi matkustavan Floridan aurinkoon ja rannoille. Varmasti osa porukasta päätyy myös Las Vegasiin ja muihin vastaaviin biletyskaupunkeihin. Ne joilla ei ole rahaa paiskivat hommia tai menevät vanhempien luokse ilmaisille sapuskoille.
Itse suunnistan maaliskuun 4. päivä kohti Floridaa, Clearwater beachia joka sijaitsee jossain Taman ja St. Petersburgin maastossa ja hujakoilla. Siellä odottaa pienehkö Hostel, ja sen 10 hengen dormi, joka maksaa 17 dollaria yö. Tuo hinta ei ole ollenkaan paha, kun ottaa huomioon maan jossa ollaan ja sen yleisen hintatason. Lisäksi noita hostelleja ei tässä maassa ihan hirveästi ole, tuokin ilmeisesti ainoa tuolla alueella. Samaan hostelliin suunnistaa täältä myös Guillermo, Yassine ja Malou (hollantilaisia kaikki), sekä muutama muu puolituttu täältä koululta.
Mutta tosiaan, ei paha. Rannalle matkaa noin 5 min, ja lisäksi hostellilla on oma pieni uima-allas ja allas-alue. Kaikkien olen kuullut kehuvan tuota aluetta ja rantaa, joten odotukset ovat korkealla. Viikon verran makoilua rannalla ja yleistä lööbailua ei kuullosta hullummalta. Tarkoitus olisi myös vähän sukellella, joten toivotaan että alueelta löytyy sukelluskouluja joiden hintataso on kohdallaan, sekä tietysti jotain mielenkiintoisia sukelluskohteita.
Spring Break on iso juttu täällä. Se sijoittuu maaliskuun alkuun (vaihtelee kouluttain), ja kestää noin viikon. Suurin osa niistä opiskelijoista joilla on rahaa tuntuisi matkustavan Floridan aurinkoon ja rannoille. Varmasti osa porukasta päätyy myös Las Vegasiin ja muihin vastaaviin biletyskaupunkeihin. Ne joilla ei ole rahaa paiskivat hommia tai menevät vanhempien luokse ilmaisille sapuskoille.
Itse suunnistan maaliskuun 4. päivä kohti Floridaa, Clearwater beachia joka sijaitsee jossain Taman ja St. Petersburgin maastossa ja hujakoilla. Siellä odottaa pienehkö Hostel, ja sen 10 hengen dormi, joka maksaa 17 dollaria yö. Tuo hinta ei ole ollenkaan paha, kun ottaa huomioon maan jossa ollaan ja sen yleisen hintatason. Lisäksi noita hostelleja ei tässä maassa ihan hirveästi ole, tuokin ilmeisesti ainoa tuolla alueella. Samaan hostelliin suunnistaa täältä myös Guillermo, Yassine ja Malou (hollantilaisia kaikki), sekä muutama muu puolituttu täältä koululta.
Mutta tosiaan, ei paha. Rannalle matkaa noin 5 min, ja lisäksi hostellilla on oma pieni uima-allas ja allas-alue. Kaikkien olen kuullut kehuvan tuota aluetta ja rantaa, joten odotukset ovat korkealla. Viikon verran makoilua rannalla ja yleistä lööbailua ei kuullosta hullummalta. Tarkoitus olisi myös vähän sukellella, joten toivotaan että alueelta löytyy sukelluskouluja joiden hintataso on kohdallaan, sekä tietysti jotain mielenkiintoisia sukelluskohteita.
Pelkkää alamäkeä
Perjantai-ilta kului mäkeä laskiessa. Noin tunnin ajomatkan päästä täältä löytyi pienehkö laskettelukeskus(olisiko ollu joku catalooche tms nimeltään) jossa pistimme lasketelen noin neljän tunnin verran. Vahtareista matkassa olivat lisäkseni Charlotte(Ruotsi), Malou ja Claudia (Hollanti).
Arvioisin että siitä on varmasti noin 5 vuotta kun olen viimeksi lasketellut. Alku oli siis melkoista hakemista, mutta yllättävän nopeasti se alkoi taas sujua. Kaatumisia sattui vain yksi ja sekin hiihtohissistä poistuttaessa kun törmäiltiin muiden ihmisten kanssa. Kaatumisista puhun siksi, että jälkeenpäin rupesin miettimään, että kattaako vakuutukseni laskettuvammat ja loukkaantumiset. Jos näin ei ole, ja olisin vaikka keksinyt jalkani katkaista, niin olivi varmasti lähtenyt tietsikka kirpikselle ja omaisuus myyntiin, sen verran hintaa terveydenhuollolla täällä. Pitäisi siis selvitellä nuo vakuutusehdot ennen seuravaa kertaa.
Keikka oli Base Camp Cullowhee nimisen lafkan järjestämä, ja maksoi 27 dollaria välinevuokrat, lipun sekä kyydit sisältäen. Kysyinen pulju järjestää muutakin aktiviteettia opiskelijoille, melontaa, vaelluksia ym. Hinnatkin tuntuisivat olevan ihan mukavia, joten pitää yrittää useamminkin osallistua tämmöisiin. Katselin jo mielenkiinnolla riippuliitokurssia joka olisi tarjolla huhtikuussa, mutta saattapi olla että ei taaskaan vakuutus kata tuon lajin piirissä mahdollisesti sattuvia vahinkoja, joten funtsitaan vielä.
Toveri Vuoksiala oli käynyt katselemassa koripalloa. Mekin kävimme. Maanantaina miesten joukkue otti matsia vihulaista vastaan, ja hävisi. Yleisöä ei ollut ihan sitä 22000:tta , mitä knoxvillessä, arvioisin että noin 500 ihmistä oli paikalla (koris ei täällä kai oikein innosta). Tuokin voi olla yläkanttiin. Tunnelmaa oli kuitenkin ihan riittävissä määrin, bändi pisti menemään torvien ja rumpujen kera, cheerleaderit loikki ja pomppi, ja kansallislaulukin kuultiin. Tuon veisun aikana katosta laskeutui myös suurin USA:n lippu jonka olen ikinä nähnyt, vaikuttavaa jopa.
Arvioisin että siitä on varmasti noin 5 vuotta kun olen viimeksi lasketellut. Alku oli siis melkoista hakemista, mutta yllättävän nopeasti se alkoi taas sujua. Kaatumisia sattui vain yksi ja sekin hiihtohissistä poistuttaessa kun törmäiltiin muiden ihmisten kanssa. Kaatumisista puhun siksi, että jälkeenpäin rupesin miettimään, että kattaako vakuutukseni laskettuvammat ja loukkaantumiset. Jos näin ei ole, ja olisin vaikka keksinyt jalkani katkaista, niin olivi varmasti lähtenyt tietsikka kirpikselle ja omaisuus myyntiin, sen verran hintaa terveydenhuollolla täällä. Pitäisi siis selvitellä nuo vakuutusehdot ennen seuravaa kertaa.
Keikka oli Base Camp Cullowhee nimisen lafkan järjestämä, ja maksoi 27 dollaria välinevuokrat, lipun sekä kyydit sisältäen. Kysyinen pulju järjestää muutakin aktiviteettia opiskelijoille, melontaa, vaelluksia ym. Hinnatkin tuntuisivat olevan ihan mukavia, joten pitää yrittää useamminkin osallistua tämmöisiin. Katselin jo mielenkiinnolla riippuliitokurssia joka olisi tarjolla huhtikuussa, mutta saattapi olla että ei taaskaan vakuutus kata tuon lajin piirissä mahdollisesti sattuvia vahinkoja, joten funtsitaan vielä.
Toveri Vuoksiala oli käynyt katselemassa koripalloa. Mekin kävimme. Maanantaina miesten joukkue otti matsia vihulaista vastaan, ja hävisi. Yleisöä ei ollut ihan sitä 22000:tta , mitä knoxvillessä, arvioisin että noin 500 ihmistä oli paikalla (koris ei täällä kai oikein innosta). Tuokin voi olla yläkanttiin. Tunnelmaa oli kuitenkin ihan riittävissä määrin, bändi pisti menemään torvien ja rumpujen kera, cheerleaderit loikki ja pomppi, ja kansallislaulukin kuultiin. Tuon veisun aikana katosta laskeutui myös suurin USA:n lippu jonka olen ikinä nähnyt, vaikuttavaa jopa.
Sunday, January 21, 2007
Ostelua
Eilinen päivä tuli kalliiksi. Ajelimme naapuriosavaltio Tenneseehen, Pigeon fork nimiseen kaupunkiin. Siellä vähän aikaa etsittyämme löysimme matkamme määränpään, Pigeon fork outlet mall:in. Se on kasa eri merkkien outlet/tehdasmyymälä tyylisiä kauppoja, joista merkkitavaraa saa huomattavasti normaalia edullisemmin. Edustettuna tuolta löytyi mm. Tommy Hilfiger, Calvin Klein, Nike, Ralph Lauren ja Reebok. Sattui vielä olemaan alennusmyntien aika.
Rahaa paloi hieman reilu 200 $. Sillä sain mm. uuden pipon, pari neuletta, pari paitaa, kassin/laukun, deodorantin ja muita tuoksuhommeleita ja lompakon. Sitten kun vielä huomioi että pari päivää sitten posti toi minulle uuden ipodin, niin viikon sisällä on tullut polteltua dollareita enemmän kuin tarpeeksi.
Oli mukava päivä kaikinpuolin. Tavara tekee onnelliseksi ja ajomatkat menivät erittäin rattoisasti. Reitti kulki The great smoky mountains national parkin läpi, ja oli kuin se kuuluisa Juulian spinningtunti (ylämäki,alamäki,ylämäki jne). Komeita maisemia, ei paha. Ollenkaan. Pitää vielä mennä keväällä uudestaan, jolloin luontokin jo vähä heräilee.
Illalla sitten juhlistettiin Hollantilaisen Maloun synttäreitä ranskalaisten Williamin ja Cedricin kämpillä kampuksen ulkopuolella. Mukavaa oli sielläkin.
Seuraavalla viikolla joutuisi jo vähän tekemään asioita koulun eteen. Muutama paperi ja lyhyt raportti pitäisi jostain taikoa. Eiköhä se siittä, ja kohtahan se on taas viikonloppu.
Rahaa paloi hieman reilu 200 $. Sillä sain mm. uuden pipon, pari neuletta, pari paitaa, kassin/laukun, deodorantin ja muita tuoksuhommeleita ja lompakon. Sitten kun vielä huomioi että pari päivää sitten posti toi minulle uuden ipodin, niin viikon sisällä on tullut polteltua dollareita enemmän kuin tarpeeksi.
Oli mukava päivä kaikinpuolin. Tavara tekee onnelliseksi ja ajomatkat menivät erittäin rattoisasti. Reitti kulki The great smoky mountains national parkin läpi, ja oli kuin se kuuluisa Juulian spinningtunti (ylämäki,alamäki,ylämäki jne). Komeita maisemia, ei paha. Ollenkaan. Pitää vielä mennä keväällä uudestaan, jolloin luontokin jo vähä heräilee.
Illalla sitten juhlistettiin Hollantilaisen Maloun synttäreitä ranskalaisten Williamin ja Cedricin kämpillä kampuksen ulkopuolella. Mukavaa oli sielläkin.
Seuraavalla viikolla joutuisi jo vähän tekemään asioita koulun eteen. Muutama paperi ja lyhyt raportti pitäisi jostain taikoa. Eiköhä se siittä, ja kohtahan se on taas viikonloppu.
Sunday, January 14, 2007
Overdose & urheilua
Yliannostusta pukkaa. Coca-cola, eli kokis, on täällä halpaa. Wal-martista sitä saa 2 litraa dollarilla. Sitä saa kaikista koulun ruokapaikoista. Mukin uudelleen täyttäminen ei maksa mitään. Cola-automaatteja on kaikkialla. Niitä on koulun käytävillä, kuntosalilla ja myös tämän asuinrakennuksen alakerrasta löytyy muistaakseni kaksi automaattia.
Jos sitä rupeaa laskeskelemaan, niin aterioita tulee syötyä noin kaksi kertaa päivässä. Molemmilla kerroilla tulee juotua vähintää yksi mukille, joka näyttäisi olevan noin 7.1 desiä. Eli tuosta tulee jo noin 1,4 litraa. Sitten vielä ainakin toisella kerralla tulee otettua refill, koska se on ilmainen, ja vietyä noin 7.1 desiä samaa tavaraa kotiin. Eli siitähän tulisi jo sitten hieman reilu kaksi litraa kokista päivässä. Ei hyvä.
Toki muutakin voi juoda, vettä löytyy, maitoakin paikoittain, ja suuri valikoima muitakin limppareita. Mutta kun se kokis on siinä, ja hinnasta ei tarvi sinällään välittää (ruuat ja juomat menevät isep-maksun alle), niin jotenkin sitä tulee vaan aina otettua sitä tuttua ja turvallista. Ehkäpä siihen kohta kyllästyy, mene ja tiedä.
Ruuat täällä ovat vahvasti pikaruoka painotteisia. Löytyy pizzaa, hamppareita, ranskiksia, nachoja, tacoja ym. Salaattia on myös onneksi tarjolla, pitäisi pyrkiä sitä syömään vähän useammin. Yhdessä ruokalassa on all you can eat tyylinen buffetti, josta saa hieman "normaalimpaa ruokaa", mutta se on hieman kauempana, eikä ruoka ainakaan yhden kokeilun perusteella ollut kovin kummoista. Eli kuolemaa pukkaa myös tällä rintamalla.
Koska elämäntavat ovat täällä siis melkein pakon sanelemana epäterveelliset, pitäisi pyrkiä liikkumaan kovasti, jumalallisen kaunis kehoni ei kaipaa lisäkiloja. Puitteet ruumin rankomista varten ovat täällä kohdillaan. Koulun kuntosali ei ole aivan mielettömän iso (opiskelijamäärän huomoiden) mutta laitteita ja vimpaimia riittä kuitenkin kivasti. Vielä kun välttelee ruuhkaisimpia aikoja, niin hyvin mahtuu.
Lisäksi koululta löytyy uima-allas, jota en tosin ole vielä tarkastanut, yleisurheilukenttää, futiskenttää, erilaisia viheriöitä sun muita golffia varten, koriskenttiä/halleja, tenniskenttiä jne jne. Eli tekemistä pitäisi löytyä. Tänään kävin ensimmäistä kertaa muutaman toverin kanssa erään futisjengin harjoituksissa. Tuo jengi ilmeisesti treenaa 4 kertaa viikossa, ja tarkoituksena on kai pelata jossain vaiheessa muiden koulujen joukkueita vastaan. Touhu ei ainakaan ekoissa treeneissä vaikuttanut kovin vakavalta, joka sopisi minulle hyvin. Eli katsellaan mitä tapahtuu, ja miten jaksetaan mukana roikkua.
Huomena on onneksi Martin Luther King memorial day, joka tarkoittaa vapaapäivää. Saa lööbailla rauhassa vielä yhden päivän, tulevalla viikolla pitäisi kai jo vähän opiskellakin.
Jos sitä rupeaa laskeskelemaan, niin aterioita tulee syötyä noin kaksi kertaa päivässä. Molemmilla kerroilla tulee juotua vähintää yksi mukille, joka näyttäisi olevan noin 7.1 desiä. Eli tuosta tulee jo noin 1,4 litraa. Sitten vielä ainakin toisella kerralla tulee otettua refill, koska se on ilmainen, ja vietyä noin 7.1 desiä samaa tavaraa kotiin. Eli siitähän tulisi jo sitten hieman reilu kaksi litraa kokista päivässä. Ei hyvä.
Toki muutakin voi juoda, vettä löytyy, maitoakin paikoittain, ja suuri valikoima muitakin limppareita. Mutta kun se kokis on siinä, ja hinnasta ei tarvi sinällään välittää (ruuat ja juomat menevät isep-maksun alle), niin jotenkin sitä tulee vaan aina otettua sitä tuttua ja turvallista. Ehkäpä siihen kohta kyllästyy, mene ja tiedä.
Ruuat täällä ovat vahvasti pikaruoka painotteisia. Löytyy pizzaa, hamppareita, ranskiksia, nachoja, tacoja ym. Salaattia on myös onneksi tarjolla, pitäisi pyrkiä sitä syömään vähän useammin. Yhdessä ruokalassa on all you can eat tyylinen buffetti, josta saa hieman "normaalimpaa ruokaa", mutta se on hieman kauempana, eikä ruoka ainakaan yhden kokeilun perusteella ollut kovin kummoista. Eli kuolemaa pukkaa myös tällä rintamalla.
Koska elämäntavat ovat täällä siis melkein pakon sanelemana epäterveelliset, pitäisi pyrkiä liikkumaan kovasti, jumalallisen kaunis kehoni ei kaipaa lisäkiloja. Puitteet ruumin rankomista varten ovat täällä kohdillaan. Koulun kuntosali ei ole aivan mielettömän iso (opiskelijamäärän huomoiden) mutta laitteita ja vimpaimia riittä kuitenkin kivasti. Vielä kun välttelee ruuhkaisimpia aikoja, niin hyvin mahtuu.
Lisäksi koululta löytyy uima-allas, jota en tosin ole vielä tarkastanut, yleisurheilukenttää, futiskenttää, erilaisia viheriöitä sun muita golffia varten, koriskenttiä/halleja, tenniskenttiä jne jne. Eli tekemistä pitäisi löytyä. Tänään kävin ensimmäistä kertaa muutaman toverin kanssa erään futisjengin harjoituksissa. Tuo jengi ilmeisesti treenaa 4 kertaa viikossa, ja tarkoituksena on kai pelata jossain vaiheessa muiden koulujen joukkueita vastaan. Touhu ei ainakaan ekoissa treeneissä vaikuttanut kovin vakavalta, joka sopisi minulle hyvin. Eli katsellaan mitä tapahtuu, ja miten jaksetaan mukana roikkua.
Huomena on onneksi Martin Luther King memorial day, joka tarkoittaa vapaapäivää. Saa lööbailla rauhassa vielä yhden päivän, tulevalla viikolla pitäisi kai jo vähän opiskellakin.
Huomioitavaa
Juulian blogi löytyypi osoitteesta:
http://juulia-downunder.blogspot.com/
Sinne kaikki vamos. Ja sitten takasin tänne. Koska tää on paras blogi. Ikinä.
http://juulia-downunder.blogspot.com/
Sinne kaikki vamos. Ja sitten takasin tänne. Koska tää on paras blogi. Ikinä.
Wednesday, January 10, 2007
Koulua ja semmosta
Maanantaina alkoi kurssit pyöriä, ja tänään päästiin jo itse asiaankin. Ensimmäiset tunnit täällä on varattu kurssien hallinnollisten asioiden käsittelyyn, ym. jorinaan. Kursseja on tällä hetkellä listoilla kuusi (6) kappaletta, ja vielä beginning golf tynkäkurssi päälle. Noista ainakin yhden tiputan, katellaan eka vähän että kuinka paljon kullakin kurssilla joutuu tekemään hommia, ja tehdään valinnat siltä pohjalta.
Lappeenranta vaati suorittamaan 15 pistettä ulkomailla, mutta en ole vieläkään ihan varma että paljon se on paikallisissa pisteissä. Luultavasti 4 kurssia riittäisi myös melkoisen hyvin, joten voi olla että tuosta vielä turhia kursseja karsitaan. Saapi nähdä.
Siinä mielessä en ole tyytyväinen noihin kursseihin, että vastaavat kurssit olen periaatteessa jo tehnyt lappeessa. Eli periaattessa opinnot eivät täällä juuri edisty, vaan enemmänkin junnaavat paikallaan. Mutta eihän tuolla valmistumisella mikään kiire ole, kokemuksia ja kielitaitoahan täällä haetaan.
Kursseilla/luokassa on täällä maksimissaan noin 30 ihmistä, eli luokkakoot ovat pienempiä kuin kotomaaassa. Ja ilmeisesti opiskelijoiden odotetaan osallistuvan myös hieman enemmän kuin suomessa. Muuten on vielä vaikea sanoa kuinka paljon opiskelu täällä eroaa kotomaasta, raportoidaan siitä sitten myöhemmin kun ollaan viisaampia.
Eilen satoi muuten lunta. Tai räntää enemmänkin, mutta kuitenkin. Tänään olikin sitten kaksi tuntia peruttu, koska opettaja ei päässy paikalle lumisten ja jäisten teiden takia (asuu jossain kauempana, ei se lumi täällä kauan maassa pysynyt). Eli tavallaan sitä toivoo että lumisateita olisi jatkossakin.
Ollaan puhuttu muiden vaihtarien kanssa että mentäis Ashevilleen käymään viikonloppuna. Nyt tarvisi vain saada kyytejä jostain, toivottavasti saamme järkkäiltyä.
Näin tänään.
Lappeenranta vaati suorittamaan 15 pistettä ulkomailla, mutta en ole vieläkään ihan varma että paljon se on paikallisissa pisteissä. Luultavasti 4 kurssia riittäisi myös melkoisen hyvin, joten voi olla että tuosta vielä turhia kursseja karsitaan. Saapi nähdä.
Siinä mielessä en ole tyytyväinen noihin kursseihin, että vastaavat kurssit olen periaatteessa jo tehnyt lappeessa. Eli periaattessa opinnot eivät täällä juuri edisty, vaan enemmänkin junnaavat paikallaan. Mutta eihän tuolla valmistumisella mikään kiire ole, kokemuksia ja kielitaitoahan täällä haetaan.
Kursseilla/luokassa on täällä maksimissaan noin 30 ihmistä, eli luokkakoot ovat pienempiä kuin kotomaaassa. Ja ilmeisesti opiskelijoiden odotetaan osallistuvan myös hieman enemmän kuin suomessa. Muuten on vielä vaikea sanoa kuinka paljon opiskelu täällä eroaa kotomaasta, raportoidaan siitä sitten myöhemmin kun ollaan viisaampia.
Eilen satoi muuten lunta. Tai räntää enemmänkin, mutta kuitenkin. Tänään olikin sitten kaksi tuntia peruttu, koska opettaja ei päässy paikalle lumisten ja jäisten teiden takia (asuu jossain kauempana, ei se lumi täällä kauan maassa pysynyt). Eli tavallaan sitä toivoo että lumisateita olisi jatkossakin.
Ollaan puhuttu muiden vaihtarien kanssa että mentäis Ashevilleen käymään viikonloppuna. Nyt tarvisi vain saada kyytejä jostain, toivottavasti saamme järkkäiltyä.
Näin tänään.
Saturday, January 6, 2007
Big Pimpin' !!!!!!!
pakkohan se tästä on raportoida:
Oltiin äsken Ashvillessä ostarilla, ja siellä kolme ne kolme "pimppiä" käveli ympäriinsä. Kolme tummaihoista kaveria, niin pimp vaan kuin voi ikinä olla! Kuteet, eleet, kävelykepit, bling bling, kaikki! Olisin ottanut kuvan, mutta ei uskaltanu/pystyny nauramiselta. Luulin ettei niitä oikeasti ole olemassa. Ihanuutta.
Tuossa vielä esimerkkiä siitä, minkänäkösiä olivat herrasmiehet:
http://www.seussaza.org/oftheday/pimp.jpg
Oltiin äsken Ashvillessä ostarilla, ja siellä kolme ne kolme "pimppiä" käveli ympäriinsä. Kolme tummaihoista kaveria, niin pimp vaan kuin voi ikinä olla! Kuteet, eleet, kävelykepit, bling bling, kaikki! Olisin ottanut kuvan, mutta ei uskaltanu/pystyny nauramiselta. Luulin ettei niitä oikeasti ole olemassa. Ihanuutta.
Tuossa vielä esimerkkiä siitä, minkänäkösiä olivat herrasmiehet:
http://www.seussaza.org/oftheday/pimp.jpg
Friday, January 5, 2007
Orientaatiota
Ensimmäinen päivä orientaatiota takana. Perusmättöä, vähän viisumiasiaa, opiskelijakortit hommattu jne. Huomena kovasti lisää, kursseille ilmottautumiset ym edessäpäin. Kolme rokotusta sain tänää, ihanuutta. Kaikilla muilla maksimi yksi, useimmilla ei sitäkään, minulla kolme. Eipähän ainakaan sitten taudit tartu.
Ensimmäinen yö myös uudessa asumuksessa takana, ja piakkoin toinen edessä. Kämppistä ei ole vielä näkynyt, Ellis nimeltään tiettävästi. Systeemihän toimii täällä siten (ainakin tässä residence hallissa), että käytävien varrella on huoneita, jotka aina jakaa kaksi ihmistä. Yhteiset vessat, keittiöitä ei ole. Itse talo on käsittääkseni vanhimmasta päästä mitä täällä löytyy, ja myös näyttää osittain siltä. Huone on pienehkö, mutta eikai täällä nyt olekaan tarkoitus kovin paljon aikaa viettää. Molemmilla oma sänky(ylläri), ja omat pienet kirjoituspöydät. Kämppiksellä on pieni jääkaappi, eiköhän sinne mahdu myös meikäläisen tavaroita(cokista lähinnä, on muuten halpaa täällä jei). Wal-martista on tullut nyt osteltua lakanoita, lamppu ym roinaa, näillä pärjää.
Ajatus siitä että jakaa tällaisen pienen huoneen tuntemattoman kanssa on vielä vähän vieras (sänkyjenkin välissä ilmaa vain n. metri). Mutta mikäs siinä, toivotaan että kämppis tykkää nukkumisesta yhtä paljon kuin minä.
Kampus vaikuttaa melko mukavalta, vaikka se Amerikkalaisessa mittakaavassa melko pieni onkin. Cullowheen kaupunki on olematon, siihen kuuluu ehkä bensa-asema, pari ravintolaa ja kioski. Läheinen (noin 5 min autolla) Sylvan kaupunki on jo snadisti isompi, siellä on useampikin bensa-asema, todella monta pikaruokalaa/ravintollaa (paikan kokooon nähden) ja kaipa siellä kioskikin jossain on. Ja wal-mart, joka on pikkaisen vaikkapa Kotkan prismaa isompi.
Kello on tätä kirjoitellessa noin kymmenen paikallista aikaa, ja väsyttä ihan pirusti. Päivä on siis ilmeisesti ollut melko rankka.
Osoitteesta:
http://www.flickr.com/photos/83104424@N00/
Kuvia, lisäilen varmaankin myöhemmin kaikenlaisia. Jos jaksan, jos ketään kiinnostaa.
Nyt sitä kävisi nukkumaan, myöhemmin taas lisää jorinoita.
Ensimmäinen yö myös uudessa asumuksessa takana, ja piakkoin toinen edessä. Kämppistä ei ole vielä näkynyt, Ellis nimeltään tiettävästi. Systeemihän toimii täällä siten (ainakin tässä residence hallissa), että käytävien varrella on huoneita, jotka aina jakaa kaksi ihmistä. Yhteiset vessat, keittiöitä ei ole. Itse talo on käsittääkseni vanhimmasta päästä mitä täällä löytyy, ja myös näyttää osittain siltä. Huone on pienehkö, mutta eikai täällä nyt olekaan tarkoitus kovin paljon aikaa viettää. Molemmilla oma sänky(ylläri), ja omat pienet kirjoituspöydät. Kämppiksellä on pieni jääkaappi, eiköhän sinne mahdu myös meikäläisen tavaroita(cokista lähinnä, on muuten halpaa täällä jei). Wal-martista on tullut nyt osteltua lakanoita, lamppu ym roinaa, näillä pärjää.
Ajatus siitä että jakaa tällaisen pienen huoneen tuntemattoman kanssa on vielä vähän vieras (sänkyjenkin välissä ilmaa vain n. metri). Mutta mikäs siinä, toivotaan että kämppis tykkää nukkumisesta yhtä paljon kuin minä.
Kampus vaikuttaa melko mukavalta, vaikka se Amerikkalaisessa mittakaavassa melko pieni onkin. Cullowheen kaupunki on olematon, siihen kuuluu ehkä bensa-asema, pari ravintolaa ja kioski. Läheinen (noin 5 min autolla) Sylvan kaupunki on jo snadisti isompi, siellä on useampikin bensa-asema, todella monta pikaruokalaa/ravintollaa (paikan kokooon nähden) ja kaipa siellä kioskikin jossain on. Ja wal-mart, joka on pikkaisen vaikkapa Kotkan prismaa isompi.
Kello on tätä kirjoitellessa noin kymmenen paikallista aikaa, ja väsyttä ihan pirusti. Päivä on siis ilmeisesti ollut melko rankka.
Osoitteesta:
http://www.flickr.com/photos/83104424@N00/
Kuvia, lisäilen varmaankin myöhemmin kaikenlaisia. Jos jaksan, jos ketään kiinnostaa.
Nyt sitä kävisi nukkumaan, myöhemmin taas lisää jorinoita.
Wednesday, January 3, 2007
EKA?!?!?!?!?!?!
Näin se lähtee, blogineitsyys menee jotta poksahtaa.
Kaksi yötä amerikkaa nyt takana ja tähän asti kaikki sujunut melkoisen mutkattomasti.
Matkakin sujui melkoisen hyvin ja ilman suurempia murheita. Pientä säätöä toki oli, niinkuin asiaan aina kuuluu. Lentolippu välille Kööpenhamina-Atlanta-Asheville unohtui jonnekin, mutta onneksi se oli näitä e-lippuja, joten sen sai sitten kööpenhaminassa tulosteltua netistä. Eikä mokomat edes loppujenlopuksi sen perään kyselleet, ilmankin olisin pärjännyt. Matkatavaraa oli myös muutama kilo laukussa liika, piti helsingissä purkaa osa rojuista käsimatkatavaroihin (rajoitus 2x23 kiloa, minulla yhdessä laukussa 26 kiloa). Säätöä säätöä, kaikki tykkää.
Lennot menivät yllättävän kivuttomasti ja nopeasti, vaikkei tullut edes nukutuksi. Toveri Vuoksiala siinä tietysti seurana aina Atlantaan asti, mukavaa. Atlantassa aikaa lentokoneiden vaihtamiseen oli aikaa n. tunnin verran, joka hieman jännitti etukäteen. Kuitenkin Immigrationit ja tullaukset menivät todella kivuttomasti ja nopeasti, olin odottanut jotain aivain muuta. Matkalaukku piti vielä hakea hihnalta, ja siirtä parin sadan metrin päähän toiselle hihnalle, mikä oli erittäin mukavaa, kun vielä huomioi että jatkolento oli saman yhtiön alla. Eivät voineet mokomat siirtää sitä suoraan sinne.
Atlantassa se iskostui sitten mieleen, että nyt ollaan jenkkilässä. Kentällä käveli huomattava määrä sotilaita ympäriinsä, ja ensimmäinen liike/kauppa joka tuli vastaan, oli tietenkin hampurilaisravintola. Lentokenttävirkailijoista suurin osa oli tukevia mustia naishenkilöitä, joiden puhetyyli ja aksentti oli juurikin sitä mitä elokuvien perusteella osasi odotella.
Ashevillessä sitten taksilla tänne hostellille, missä tätäkin juuri kirjoittelen. Asiallinen ja kodikas mesta. Omistajakin totesi tyytyväisyytensä, kun ilmoitin maksavani käteisellä: "Good, then we don't have to pay taxes". Ihmisetkin mukavia, eilen käytiin parin vesselin kanssa elokuvissa. Teatteri oli sellainen yhdistelmä baaria, ravintolaa ja leffateatteria. Ruuat sai tilattua suoraan sinne teatterin puolelle ja kaljaakin oli tarjolla (minulle ei tosin, ei kelvannu suomalainen ajokortti henkkarina, osavaltion laki, kirottua). Ja elokuvakin maksoi vain 2 $, valtavan ihanaa, suomeen myös tällaisia systeemejä.
Huomena sitten pitäis päästä jo cullowheehenkin asti, ihmettelemään koulua ja sen ympäristöä.
Tuli yllättävän paljon tarinaa, mutta kyllä nää tästä lyhenee, ei hätää. Palaillaan asiaa taas kun asiaa on. Ei jaksa lukea läpi, että onko kirjoitusvirheitä, kärsikää.
Äitille vielä terkkuja, poikas on internetissä!
Kaksi yötä amerikkaa nyt takana ja tähän asti kaikki sujunut melkoisen mutkattomasti.
Matkakin sujui melkoisen hyvin ja ilman suurempia murheita. Pientä säätöä toki oli, niinkuin asiaan aina kuuluu. Lentolippu välille Kööpenhamina-Atlanta-Asheville unohtui jonnekin, mutta onneksi se oli näitä e-lippuja, joten sen sai sitten kööpenhaminassa tulosteltua netistä. Eikä mokomat edes loppujenlopuksi sen perään kyselleet, ilmankin olisin pärjännyt. Matkatavaraa oli myös muutama kilo laukussa liika, piti helsingissä purkaa osa rojuista käsimatkatavaroihin (rajoitus 2x23 kiloa, minulla yhdessä laukussa 26 kiloa). Säätöä säätöä, kaikki tykkää.
Lennot menivät yllättävän kivuttomasti ja nopeasti, vaikkei tullut edes nukutuksi. Toveri Vuoksiala siinä tietysti seurana aina Atlantaan asti, mukavaa. Atlantassa aikaa lentokoneiden vaihtamiseen oli aikaa n. tunnin verran, joka hieman jännitti etukäteen. Kuitenkin Immigrationit ja tullaukset menivät todella kivuttomasti ja nopeasti, olin odottanut jotain aivain muuta. Matkalaukku piti vielä hakea hihnalta, ja siirtä parin sadan metrin päähän toiselle hihnalle, mikä oli erittäin mukavaa, kun vielä huomioi että jatkolento oli saman yhtiön alla. Eivät voineet mokomat siirtää sitä suoraan sinne.
Atlantassa se iskostui sitten mieleen, että nyt ollaan jenkkilässä. Kentällä käveli huomattava määrä sotilaita ympäriinsä, ja ensimmäinen liike/kauppa joka tuli vastaan, oli tietenkin hampurilaisravintola. Lentokenttävirkailijoista suurin osa oli tukevia mustia naishenkilöitä, joiden puhetyyli ja aksentti oli juurikin sitä mitä elokuvien perusteella osasi odotella.
Ashevillessä sitten taksilla tänne hostellille, missä tätäkin juuri kirjoittelen. Asiallinen ja kodikas mesta. Omistajakin totesi tyytyväisyytensä, kun ilmoitin maksavani käteisellä: "Good, then we don't have to pay taxes". Ihmisetkin mukavia, eilen käytiin parin vesselin kanssa elokuvissa. Teatteri oli sellainen yhdistelmä baaria, ravintolaa ja leffateatteria. Ruuat sai tilattua suoraan sinne teatterin puolelle ja kaljaakin oli tarjolla (minulle ei tosin, ei kelvannu suomalainen ajokortti henkkarina, osavaltion laki, kirottua). Ja elokuvakin maksoi vain 2 $, valtavan ihanaa, suomeen myös tällaisia systeemejä.
Huomena sitten pitäis päästä jo cullowheehenkin asti, ihmettelemään koulua ja sen ympäristöä.
Tuli yllättävän paljon tarinaa, mutta kyllä nää tästä lyhenee, ei hätää. Palaillaan asiaa taas kun asiaa on. Ei jaksa lukea läpi, että onko kirjoitusvirheitä, kärsikää.
Äitille vielä terkkuja, poikas on internetissä!
Subscribe to:
Posts (Atom)
